Les Misérables

ja maailman ärsyttävin vierustoveri! Käyn usein leffassa yksin, jolloin ehdin hyvin kiinnittää huomiota kaikkiin muihin ihmisiin. Tällä kertaa viereeni istahti nainen joka oli varmaan siinä neljänkympin korvilla. Hän kaivoi heti alkuunsa syötävät esille ja alkoi mössöttää, ja hän mössötti, mössötti ja mössötti. Jossain vaiheessa kurkkasin kelloa ja oli varmaan tunti mennyt ja hän ei ollut pitänyt yhtään taukoa syömisestä. Välillä hän joi vesipullostaan ja sitten alkoi taas mussuttaa. Yritin sivusilmällä vilkuilla mitä hän söi, mutta ei siinä tarvinnut paljoa vilkuilla kun korvani juuressa kävi ikävä rouskutus ja välillä hän päästeli pieniä röyhyjä, jolloin pähkinöiden haju leijaili luokseni. Ällöttävää. Puolentoista tunnin jälkeenkin hän söi ja söi edelleen, ja miettisin vaan koko ajan että todella oksettavaa. Eikö hän tule koskaan täyteen?

En ole syönyt karkkeja tai muutakaan naposteltavaa leffassa enää moneen aikaan. Se loppui sen jälkeen kun karppaus alkoi, eikä oikeastaan kuin ehkä muutaman kerran ole tehnyt vaikeaa. Muuten olen selvinnyt aina ilman suurempaa tuskaa. Tämänkään naisen kohdalla ei mitenkään haitannut se että hän söi, vaan se miten hän söi. Kamala rouskutus ja kassin ja pussin rapistelu. Koita siinä sitten kuunnella musikaalia, kun yhden rapistelu peittää kaiken alleen. Meinasin jo tiuskasta mutta hillitsin itseni, kun miettisin että voikun ne raksut loppuisivat, jonka jälkeen nainen sai kauhean yskäkohtauksen :D Eikä hän voinut vähään aikaan syödä. Kiitos siitä!

Noi muuten tykkäsin leffasta, en yleensä ole mikään suuri musikaalien ystävä mutta tästä pidin kovasti. Tämän nähtyäni en myöskään yhtään kyseenalaista Anne Hathawayn naissivuosa oscaria, hän oli mieletön. Miettisin vain miten pitkän matkan hänkin on kulkenut niistä prinsessapäiväkirja ajoista. En koskaan ole tajunnut miten hyvä laulaja hän on, mutta tulipa sekin selväksi. Amanda Seyfriediä kuultiin jo Mamma miassa, joten hänen hieno laulunsa ei tullut mitenkään yllätyksensä. Koskettava elokuva, johon mahtui aika monta ihmiskohtaloa. Niin ja pitkä leffa, mutta aika meni yllättävän nopeasti, muutaman kerran kelloa vilkaisin. Mikä sekin johtui osittain rouskuttaja naisesta. Suosittelen leffaa, salikin oli viimeistä penkkiä myöten täynnä :)