Haasteita elämään

Sain tuossa haastetta Jenniferilta blogiini, mikä tuli oikeastaan ihan loistavaan aikaan, sillä justiinsa mietin mitäs teille tänään raapustelisin :) Lisäksi itse ainakin tykkään aina vastailla kaikenlaisiin kysymyksiin ja toivottavasti niitä on sielläkin puolella sitten mielenkiintoista lukea! Hope so- ainakin. No mutta itse haasteen kimppuun :


1. Fanitatko jotakin? Jos, niin ketä tai mitä?


 Fanitan sillain sivistyneen aikuisesti moni ihmisiä, muutamaa työkaveria koska he ovat niin loistavia työssään. Sitten fanittelen hyviä lätkänpelaajia, hyviä leffoja, muutamaa kirjasarjaa ja elämässään unelmia toteuttaneita ihmisiä.


2. Paras lukemasi kirja?

Harry Potterit - aina ja ikuisesti.


3. Mieluisin urheilulaji?

Tykkään itseasiassa monista lajeista, mutta sählystä, juoksusta ja uimisesta eniten.

4. Jos näyttäisit ulkomaalaiselle YHDEN paikan Suomessa, mikä se olisi?

Meidän kesämökki, kesäaikaan toki. Siellä mun mielestä kuvastuu Suomen luonnon kauneus : ihana meri, kalliot, ohi lipuvat veneet, sauna, grillaus, uiminen, auringon ottaminen ja se rauha mikä siellä aina vallitsee.

5. Hiukset auki vai kiinni?

 Mun hiukset on melkein aina kiinni, mutta rakastan niitä kun ne on auki. Joten en tiedä, kummatkin. Riippuen missä ollaan.

6. Ihanin korusi?

 Mun kaulakoru on mulle varmaan kaikkein rakkain. Se symboloi kantajalleen suojaa ja luovuutta. Olen sen verran taikauskoinen et en koskaan ota sitä pois.


7. Jos lahjoittaisit rahaa hyväntekeväisyyteen, minkä kohteen valitsisit?

 Hömhöm. Varmaan tukisin koulukiusaamisen poistamista, tai sitten jotain lapsiin liittyvää. Lastensuojeluun ehkäpä, mut toki luonnon auttaminenkin olis erinomainen kohde. Jollekin sukupuuttoon kuolevalle lajille lahjoitus.

8. Parasta talvessa?

 Tällä hetkellä ei mikään kun ketuttaa tuo ilma niin huolella, mut ehkä sit kuitenkin ne kauniit talviset pakkasaamut, kun aurinko paistaa ja on vähän pakkasta. Mut ihan parasta on se, että se ei kestä ikuisesti.

9. Mille nauroit viimeksi?


Töissä naureskelin viimeksi työkavereiden kanssa, mutten muista ihan tarkalleen mille naurettiin. Niin ja äsken Äipän kanssa nauroin siskoani.


10. Valitse yksi julkkis, jonka ottaisit mukaan autiolle saarelle?


Mikko Koivu, tietenkin. Hei! Komeaa miesseuraa, mikäs sen parempaa.


11. Mitä vaatekappaletta et mistään hinnasta pukisi päällesi?


Hmm... no nahka ei varsinaisesti ole koskaan ollut mun juttuni. En myöskään oikein osaisi kuvitella käyttäväni leveälahkeisia pöksyjä, mut mitään punaista en koskaan pukisi ylleni. Se ei todellakaan ole mun värini.


Semmosta kyselyä tällä kertaa! En itse nyt ketään tähän haastele, mutta kiitos vielä Jenniferille haasteesta :) Tälläisiä on aina mukava tehdä.

Les Misérables

ja maailman ärsyttävin vierustoveri! Käyn usein leffassa yksin, jolloin ehdin hyvin kiinnittää huomiota kaikkiin muihin ihmisiin. Tällä kertaa viereeni istahti nainen joka oli varmaan siinä neljänkympin korvilla. Hän kaivoi heti alkuunsa syötävät esille ja alkoi mössöttää, ja hän mössötti, mössötti ja mössötti. Jossain vaiheessa kurkkasin kelloa ja oli varmaan tunti mennyt ja hän ei ollut pitänyt yhtään taukoa syömisestä. Välillä hän joi vesipullostaan ja sitten alkoi taas mussuttaa. Yritin sivusilmällä vilkuilla mitä hän söi, mutta ei siinä tarvinnut paljoa vilkuilla kun korvani juuressa kävi ikävä rouskutus ja välillä hän päästeli pieniä röyhyjä, jolloin pähkinöiden haju leijaili luokseni. Ällöttävää. Puolentoista tunnin jälkeenkin hän söi ja söi edelleen, ja miettisin vaan koko ajan että todella oksettavaa. Eikö hän tule koskaan täyteen?

En ole syönyt karkkeja tai muutakaan naposteltavaa leffassa enää moneen aikaan. Se loppui sen jälkeen kun karppaus alkoi, eikä oikeastaan kuin ehkä muutaman kerran ole tehnyt vaikeaa. Muuten olen selvinnyt aina ilman suurempaa tuskaa. Tämänkään naisen kohdalla ei mitenkään haitannut se että hän söi, vaan se miten hän söi. Kamala rouskutus ja kassin ja pussin rapistelu. Koita siinä sitten kuunnella musikaalia, kun yhden rapistelu peittää kaiken alleen. Meinasin jo tiuskasta mutta hillitsin itseni, kun miettisin että voikun ne raksut loppuisivat, jonka jälkeen nainen sai kauhean yskäkohtauksen :D Eikä hän voinut vähään aikaan syödä. Kiitos siitä!

Noi muuten tykkäsin leffasta, en yleensä ole mikään suuri musikaalien ystävä mutta tästä pidin kovasti. Tämän nähtyäni en myöskään yhtään kyseenalaista Anne Hathawayn naissivuosa oscaria, hän oli mieletön. Miettisin vain miten pitkän matkan hänkin on kulkenut niistä prinsessapäiväkirja ajoista. En koskaan ole tajunnut miten hyvä laulaja hän on, mutta tulipa sekin selväksi. Amanda Seyfriediä kuultiin jo Mamma miassa, joten hänen hieno laulunsa ei tullut mitenkään yllätyksensä. Koskettava elokuva, johon mahtui aika monta ihmiskohtaloa. Niin ja pitkä leffa, mutta aika meni yllättävän nopeasti, muutaman kerran kelloa vilkaisin. Mikä sekin johtui osittain rouskuttaja naisesta. Suosittelen leffaa, salikin oli viimeistä penkkiä myöten täynnä :)