" Oho, eksä oo yhtään lihonnut?"

Olin eilen käymässä mammani luona jonne sitten pamahti kasa mammani sukulaisia myöskin. Olen nähnyt heidät viimeksi joulukuussa ja etenkin yksi vanhempi pyöreämpi rouva on aina kiinnostunut laihduttamisesta. Koen keskustelun jotenkin vaivannuttavana lähinnä siksi koska tällä rouvalla on vähän sellainen töksäyttelevä tapa puhua. Eilenkin hän käveli huoneeseen ja ennenkuin olin hei edes ehtinyt sanomaan totesi hän ihmeissään " Etkö oo yhtään lihonnut takaisin?". Sanoin ihan kirkkain silmin että ei en ole. Johon hän hivenen pyöräytteli silmiään. Muutaman lasillisen jälkeen päästiin taas laihduttamiseen jolloin hän kuvaili entistä minääni näin :
" Aikamoinen muodonmuutos, sinä olit ainakin NÄÄÄÄÄÄIIIINNN leveä silloin aikaisemmin. " Sitten hän epäselvästi haroi käsillä ilmaa ja muodosti entisen minäni kokoa.

Eipä siinä mitään. Totesin sitten taas rauhassa että " Niin moni ei tosiaan tunnista minua enää, sellaiset jotka eivät ole pitkään aikaan nähneet. " Hän ei siihen sitten kommentoinut. Eikä laihduttamiseen onneksi sitten enää palattu. Niinkuin olen täällä sanonut olen aika suojeleva entistä minääni kohtaan, enkä todellakaan koe kovin mukavana että " hänen " leveyttään arvostellaan vaikkei sellaista hahmoa siis enää olekkaan olemassa.  Kuitenkin joskus se ihminen on ollut olemassa.  Sinällään on tosiaan jännä miten ihmiset olettavat automaattisesti minun lihoavan takaisin, osa varmaan jotenkin sisimmässään toivoo että lihoisin takaisin. He sitten pääsisivät sanomaan ja arvostelemaan. Sitä mielentyydytystä en kuitenkaan tule kenellekään tarjoilemaan. Ajatelkaa kun he taas muutaman kuukauden päästä näkisivät minut ja olisin lihonnut, vaikka kymmenen kiloa ja tämä rouva sanoisi " Jaa no nyt on tainnu pikkasen niitä kiloja sitten alkaa tulla takaisin. " tai " Ootkos sää vähän pyöristynyt ?"

En tosiaankaan halua tuollaisia lauseita kuulla.

Mun viikonloppu on sujunut oikeastaan aika leppoisissa tunnelmissa. Perjantaina olin katsomassa tälläistä herrasmiestä :

Eli Sillanpään Jartsaa. Alunperin äitini piti mennä erään toisen henkilön kanssa, mutta tämän peruttaessa uhrauduin sitten mukaan. Itseäni ihan nauratti miten monia biisejä tunnistin, no Satulinnan tietää kaikki mutta esimerkiksi Jarin omasta tuotannosta : Kaduilla tuulee, bum bum bum, oot täydellinen, valkeaa unelmaa jne. Tuli ihan lapsuus mieleen kun äiti niitä soitti ja mehän tietenkin lapsena sitten " jouduttiin " kuuntelemaan. Jari esitti kyllä paljon tunnettujakin muiden artistien kappaleita ; Queen, Elton John, Abba, PSY, Cheek jne. Lopun Gangnam style on loistava! Eihän siitä nyt yli eikä ympäri pääse, karismaattinen ja humoristinen esiintyjä tuo Siltsu on. Ainut mitä kaipasin oli Kaija Koon Kaunis Rietas Onnellinen, tykkäsin nimittäin tuosta vedosta Vain Elämässä todella paljon, mut kaikkea ei voi saada.

Mä itseasiassa kuuntelin tuota kappaletta, Kaijan versiona kylläkin, tässä yksi aamu ja katsoin itseäni peilistä. Hetken taas ajattelin että prkele Mimmi! sä pystyt siihen. Ihan sama mitä paskaa ja lokaa lentää jostain niin sä oot jo nyt tehny uskomattoman matkan.

Sä alat vihdoin viimein käsittää, ettet sä tarvii lupaa keneltäkään
Oot liian kaunis häpeemään etkä voi yhtään mitään menettää

On aika hienoa huomata miten noita tyytyväisiä päiviä on alkanut tulla yhä enemmän. En osaa sanoa oonko nyt saavuttanut jonkun maagisen pisteen laihtumisessa jossa ei koko ajan tarvitse olla niin pirun ahdistunut. Lenkki on taas kulkenut, kiitos sen kun olen koittanut lähteä juoksemaan niin että olen syönyt. Tuo hiilarittomuus aiheuttaa kyllä pahoja jaksamisongelmia, mikä ei sovellu pitemmille lenkeille. Nyt siis kevättä kohti, vaikka lämpö antaa edelleen odottaa itseään.

Niin ja Jartsan puolesta vähän mainostusta, tänään siis taas Tähdet Tähdet vuorossa. Hevi - menolla! :) Kaikki siis ruudun ääreen puol kaheksalta.

...Ja niin starttaa Huhtikuu!

Mä oon näköjään ottanut tavaksi kuukauden alussa vähän puhua tulevan kuukauden suunnitelmista, sekä kertailla mennyttä kuukautta. Musta tää on sinällään aika kiva ainakin itselleni että pysyn kartalla vähän siinä miten olen onnistunut ja mitä olisi voinut tehdä paremmin. Lisäksi auttaa paljon hahmottamaan mitä tapahtumia ja juhlia on edessäpäin ja mikä on laihduttamisen tavoitteena just tässä kuukaudessa. Toivottavasti tämä on teille yhtä mieluisaa luettavaa :)

Tosiaan, huhtikuussa alkaa tosissaan olla jo kevään tuntua. Yleensä viimeistään huhtikuun loppupuolella saadaan nauttia lämpimimmistä ilmoista. Maaliskuussa on tullut juostua enemmän kuin mitä vuosi takaperin, kiitos noiden mukavien lämpöaalto piikkien. HeiaHeiaan on kirjattu 23 kertaa liikuntaa, 15 tuntia. Eli siis ihan mukavasti liikuntaa, vaikka lenkki on ollutkin tahmeaa - mikä taas juontaa juurensa siitä että olen koko ajan miinuskaloreilla. Miinuskalorit on aiheuttaneet myös ihan järkyttävää palelemista ja kun olen muutenkin huono verenkiertolainen, niin välillä on aika tuskaa - jopa sisällä. Kestän sitä hytisemistä ainoastaan koska laihdun. Muuten olisin varmaan nostanut kaloreita. Olen ollut terve jo pitemmän aikaa, mikä on ihanan positiivista. Etenkin kun meillä töissä on koko ajan joku poissa ja lapset ovat useamman kerran aivastaneet suoraan päin. Vitamiinit ja monipuolinen ruokavalio on tehnyt tehtävänsä. Toivon että pystyn jatkamaan terveenä myös jatkossa.

Sali on edelleen kuulunut myös ohjelmistooni ja siellä treenini on kulkenut oikeastaan mainiosti. Vuositakaperin aloin olla aika epämotivoitunut salille. Nyt tuntuu kurjalta ajatella että kohta tulee kesätauko, enkä pääse kolmeen kuukauteen pumppaamaan rautaa.

Huhtikuussa ei ole näillä näkymin tiedossa mitään ryyppyjuhlia, mikä on hienoa tuon tavoitemekkoni kannalta. Kaksi kuukautta aikaa ja saa nähdä. Aika tiukoille se kyllä menee, mutta toivoa on. Huhtikuu on kyllä varsinainen sukulointijuhla- kuukausi. Serkkuni synttärit kahden viikon kuluttua ja perhelounastaminen neljän viikon kuluttua. Sitten on tietysti pääsiäinen, jolloin ei varmasti sen erikoisempaa ole tiedossa. Toivottavasti olisi kivat ilmat niin pystyisi urheilemaan ja juoksemaan. Nyt lenkin kulkemista on haitannut myös liian kylmät ilmat, ei yhtään innosta mennä juoksemaan jos nenä punaisena joutuu juoksemaan. Hrr...

Edellispäivänä katselin kuukauden kuviani ja pakko myöntää että aika heikolta kyllä näyttää. Kiinteytymistä selkeästi on kyllä tapahtunut, mutta näkee etten ole ihan täydellä teholla koko aikaa mennyt. Onhan se myönnettävä että liian hyvin ne herkut tuppaa maistumaan, mut olen kyllä muuten ihan monipuolisesti syönyt. Se vaan että herkkuja voisi jättää vähän vähemmälle.

Jos jotain positiivista etsii niin eipä ainakaan ole mitään viime vuoden lihoamista tapahtunut.

Mitäs muuta huhtikuusta sitten. Eipä kai ihmeempiä. Cocis- lakko elää ja voi hyvin, mieli on ihan positiivinen. Mitä nyt töissä naisvaltainen ala osoittaa kyllä vähän väliä että muutama mies joukossa voisi olla ihan tervettä :D Ai niin senverran haluan sanoa että juttelin taas tänään tämän työkaverini kanssa joka on siis reilusti ylipainoinen. Hän tuli eilen vastaan käytävällä kauhean kokoinen marjapiirakka kädessä. Katsoin hetken häntä vähän ihmeissä ja pohtisin että mielessäni että aijaa. Hän varmaan luki ilmeeni ja huikkasi " Tämä on ihan sallittu" Eihän se minulle kuulu mitä joku tekee. No tänään sitten juttelin hänelle et mites se eilinen piiras johon hän vähän vaivautuneena sanoi että mahtui kalorirajoihin. Nyökkäsin ja myöhemmin kuulin että hän oli ollut jäätelökin kädessä kahvihuoneessa.

Eihän tuo homma vaan mene noin. Et vedetään kaksinkäsin herkkuja koska ne mahtuvat kalorirajoihin. Olen alusta saakka ollut hivenen skeptinen hänen motivaationsa suhteen ja ennenkaikkea sen ajatusmaailman suhteen, jolla hän on lähtenyt laihduttamaan. Eiköhän ne tuutit ja piirakat kerro, ettei hän todellisuudessa ole valmis terveelliseen elämään. Ei ne kalorit ole mikään totuus, ei se ole ihan sama mitä sinne suuhun työntää vaikka oikeasti se ns. mahtuisikin kalorirajoihin. Mut ei ole minun tehtäväni kertoa hänelle et metsään meneen ja lujaa. Enemmin tai myöhemmin hän huomaa sen varmasti itsekin.

Mut ei mitään kun hyvällä tsempillä läpi huhtikuun! Aika ihanaa että sitten ollaankin jo toukokuussa :)