Sivut

maanantai 31. joulukuuta 2012

Happy NEW YEARRRRR!!!!

Hei rakkaat lukijani + kaikki muut visiteeraajat! Vuosi on kohta vaihtumaisillaan ja lähdetään kohti uutta vuotta 2013! Koska olen varma että te kaikki olette jo pienessä sievoisessa tai vähän suuremmassakin sievoisessa en ala tähän sen enempää kertailemaan kuluneen vuoden tapahtumia. Palataan siihen huomenna kun olette krapulssa ;)

Itse viettelen täällä laatuaikaa itseni kanssa kokaten ja tuijottaen vampyyripäiväkirjoja. Boikotoin aina vähän Uuden Vuoden juhlintaa, koska joka kerta kun olen yrittänyt sitä juhlia on jotakin mennyt todella pahasti pieleen : joko olen ollut liian soosissa että olen sammunut ennen 12:toista, tai olen riidellyt ystävieni kanssa, tai hävittänyt jotain jne. Viime vuonna kun nautin omasta seurastani, ei mitään mennyt pieleen. Selvisin illasta hyvällä mielellä, normaaleilla kaloreilla ja ilman krapulaa! Vaihtoehto tämäkin :) Toki vähän kaipaan ystävieni, mutta toivon että heistä jokainen viettää Uuden Vuoden vaihtumisen parhaaksi näkemällään tavalla. Yksi kaverini on tällä hetkellä pienen nyyttinsä kanssa sairaalassa, terkkuja sinnekin :P

 

Omasta puolestani mahtavaa, iloista, hauskaa ja ennenkaikkea turvallista Uutta Vuotta 2013! En malta odottaa mitä seuraava vuosi tuo tullessaan ;)

EnsiVuoteeeen! :)

sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Motivaatio hukassa?

Hei niin on mullakin välillä, eikä sen löytämiseksi aina ole oikein mitään konkreettista tehtävissä. Sehän on asia minkä pitäisi lähteä syvältä sisältä. Olette kuitenkin ehkä huomanneet että rakastan noita " lainauksia " ja niissä on itseasiassa paljon hienoa sanomaa. Ajan mittaan niistä on myös muodostunut minulle sellaisia motivaation löytämis ruutuja, joita katselen aina silloin tällöin ja yritän palauttaa mieleeni taas sitä samaa paloa mitä aikaisemmin on ollut.

Haluan jakaa teidän kanssanne sellaisia jotka muistuttavat itselleni siitä miksi kannattaa aina_ yrittää, vaikka se joskus ottaisikin koville, vaikka kuinka haluaisi jäädä sohvalle. Miksi kannattaa jatkaa vaikka jalat eivät meinaa kantaa.














 
Rakastan noista jokaista syvästi, ja varsinkin tuo viimeinen lause on jo sellainen jonka olen itsekin kokenut ja jo pelkästään sen kuulemisen vuoksi tekisin tämän kaiken uudelleen. Toivottavasti näistä on teille muillekin tsemppareiksi!

maanantai 24. joulukuuta 2012

Rauhallista Joulua!

Tasapuolisesti kaikille! Minä suunnistan nokkani kohti vanhempieni kotia, josta jatketaan sukuloimalla mammani & pappani sekä tätini luokse :) Riisipuuro pitäisi olla siellä isäni luona jo tuloillaan ja kinkkukin pöydässä. Ja tietenkin vaikka onkin joulu niin koitetaan syödä kohtuudella, mutta kuitenkin rennosti. Ehditään sitä sitten taas kiristää ;)

lauantai 15. joulukuuta 2012

Hobitti : Odottamaton matka

Tämän olin tosiaan katsomassa ennenkuin tämä sairaus iski, onneksi en ollut varannut torstaiksi lippuja. Olisi ollut vähän noloa lähteä oksentamaan kesken mahtavan leffaelämyksen.

En ole varmaan täällä blogin puolella koskaan maininnut erityisemmin, mutta kannan mukanani erityistä tunnesidettä Sormusten Herroihin. Elin noina aikoina  ( 2001-2003) jonkunlaista " Haluan karata arjesta " aikaa, ja Sormuksen ritaritkin olin leffateatterissa katsomassa viisi kertaa. Kahta tornia jonottelin Kinopalatsissa jotta pääsisin ensi-iltaan. Ne oli oikeasti todella hauskoja aikoja. Leffoissa vaan on ne kaikki asiat joita rakastan : loistavat näyttelijät, kauniit maisemat, upea tarina, hienot lavasteet, iloa, naurua, kyyneliä ja musiikin niihin on säveltänyt todellinen nero : Howard Shore. Mitä muuta voi enää elokuvilta edes vaatia? Osaan suurimmilta osin repliikit ulkoa, mutta se ei mitenkään himmennä rakkautta niitä elokuvia- ja niiden ympärille pyöriviä muistoja kohtaan.


Hobittia olen odottanut kuin kuuta nousevaa, enkä harkinnut montaakaan kertaa kun klikkasin itselleni liput ensi-iltaan. Ystäväni sanoivat ei kiitos ensi-illalle, mutta minä en kyllä olisi voinut odottaa yhtään päivää kauempaa. Harkitsin jo meneväni yönäytökseen, mutta tulin siihen tulokseen että sitten olen kyllä jo vähän liian zombie töissä- jos saan nukuttua vain kolme tuntia.

Ennen leffan alkua olin ihan suht rauhaisassa tilassa, pohdiskelin yhtä suntoista. En edes jotenkin hyperventiloinut niinkuin joskus aikoinani. Sitten alkoi elokuva ja kyyneleet vain virtasivat kasvojani alas. Ei siinä mitään, mutta kun oli päässä ne hitsin 3D - rillit, niin oli todella häiritsevää kun yritin sieltä alta sitten pyyhkiä kyyneliä kun ympäröivät ihmiset istuivat siinä vain tyynen rauhallisina. Keski-Maan näkeminen pitkästä aikaa, tuttu musiikki, Frodo. Ne kaikki saivat aikaan tuon ihmeellisen tunnereaktion, jolla vähän yllätin itsenikin. Ei koskaan pidä selvästikkään aliarvioida mitä jotkut elokuvat tunnetasolla merkitsevät.


En halua spoilailla kovin paljoa elokuvasta ( vähän kuitenkin!!!!!) , mutta voin sanoa että pidin siitä kovasti! Se ylitti kyllä kaikki odotukseni. Muutama kohtaus jäi erityisen hyvin mieleen, esimerkiksi Klonkun / Bilbon arvuuttelu sekä hetki jolloin Bilbo päätti säästää Klonkun hetken. Se oli todella tunteisiin vetoava hetki ja iski siksikin niin lujaa- kun tietää mitä päätöksestä on seurannut. Martin Freeman oli erinomainen Bilbo, Ian McKellenissä on aina taattua karismaa ja arvokkuutta eikä maailmassa voi olla ketään muuta Gandalfia. Olin tyytyväinen kaikkiin näyttelijävalintoihin ja etenkin tätä kääpiötä piti vähän leffan aikana tuijotella :


Aijai mitän silmäniloa!

Musiikki on trilogiassa ollut aina ihan käsittämättömän hienoa, eikä se tosiaankaan Hobitissa tuottanut minkäänmoista pettymystä. Tähän kääpiöiden lauluun olin ihastunut jo ennen elokuvan näkemistä ja leffassa se tuntui iskevän entistä lujemmin.


Suosittelen kyllä leffaa, vaikka kriitikot ovat sitä vähän tyrmänneetkin mutta moni jonka kanssa olen jutellut on siitä tykännyt. Omalla kohdallani tietenkin menneisyys tuo oman mausteensa, mutta ilman sitäkin. Onnistunut fantasiaelokuva :)

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

ghd IV Styler

Ai vitsit, tämän murusen saapumista ollaan odoteltu siitä saakka kun pitkän harkinnan jälkeen klikkasin sen ostoskoriin. Ehtisin vähän jo pelätä ettei rauta kerkeisi tulemaan ennen noita päiväkodin joulujuhlia, mutta tänään kun kotiin saavuin niin postiluukusta oli saapumisilmoitus tullut, ja eikun äkkiä hakemaan!



Nyt kaunokainen on saapunut , tänään en vielä pääse häntä testailemaan mutta huomenna aijon heti kokeilla kiharia. Siskoni kaveri on nimittäin lupautunut vähän " päivittämään " hiuskuontaloani joten sen jälkeen on loistava hetki kokeilla suoristamista tai sitten niitä kiharia.

Olen todella pitkään pohtinut uuden suoristimen ostamista. Sain joskus kolmisen vuotta takaperin joululahjaksi obh Nordican punaisen suoristimen, joka hajosi varmasti alle puolen vuoden jälkeen käytössä. Siskoni osti uuden, joten minä sain hänen vanhansa, mikä sekin oli obh nordica. No nyt raudalla on sitten ikää jo varmastikkin viisi vuotta, joten koin ihan senkin puolesta aiheelliseksi harkita uutta rautaa. Toki tuo obh on todella kökkö, isokokoinen, hidas lämpeämään ja suoristustehokin on jo aika kyseenalainen.

 
Mukana tuli myöskin tuollainen ghd:n hiuslakka.

Suoristelen melkeinpä jokatoinen päivä hiuksiani, joten sen puolesta halusin kyllä mieluummin ostaa jonkun kestävän ja hyväksi todetun suoristimen, enkä sellaista joka hajoaa tai ei muuten vain vastaa odotuksia. Uskon että meillä tulee ghd:n kanssa olemaan pitkä ja onnellinen tulevaisuus :)



lauantai 8. joulukuuta 2012

Täydellinen Talviparka!

Eilen saapui Ellokselta niin ihastuttava parka- takki, etten voi olla hehkuttamatta sitä myös täällä blogin puolella. ( Siskoni ja äitini jo saivat osansa joten nyt on teidän vuoronne :P )

Tilasin tämän jo marraskuun puolessa välissä ja siinä oli kyllä kieltämättä tuskaisan pitkä toimitusaika, mutta hei hyväähän kannattaa aina odottaa? Eikö vaan? No jokatapauksessa vähän kauhulla odottelin takkia, kun koot menivät jotenkin hullusti. Muutenkin on nykyään hankaluuksia noiden kokojen puolesta, niin tässä ne menivät vielä ihan ihmeellisesti.

Tämä takki siis kyseessä. Pakko antaa tästä sen verran kiitosta Too Fast For Loven Merille, joka vinkkasi tästä takista, tosin vihreänä mutta kuitenkin. Tuo vihreä ei niinkään ole omaa sydäntäni lähellä, mutta sininen on joten se oli aika luonnollinen valinta. Varsinkin kun olen pitkään halunnut sinistä takkia.

Ensimmäinen pieni yllätys oli ettei väri ollutkaan ihan noin kirkas kuin mitä kuvassa, mutta oikeastaan hetken kun tuijottelin takia niin väri olikin paljon täydellisempi! En raskisi millään olla käyttämättä takkia koko aikaa :D Autossakin unohduin aina välillä tuijottelemaan sitä, ihana! Istuu kivasti ,on lämmin ja karvahuppu on söpö.


Rakkaus ja ehdottomasti hintansa arvoinen hankinta <3

maanantai 3. joulukuuta 2012

Kuka minä olen?


Ei ole tarkoitus nyt alkaa puhua mitään hengellistä , tai mitään liian syväluonteista ihmisen todellisesta luonnosta, vaan lähinnä koin eilen pientä problematiikka esitellä nykyistä itseäni.

Olin yhden ihmisen kanssa kahvittelemassa ja minun olisi pitänyt kertoa itsestäni. En ajatellut että tilanne on mitenkään hankala, siis etukäteen mutta kun avasin suuni niin rupesin jotenkin änkyttämään. Mikä on minun kohdallani kyllä varsin erikoista. Ensin kerroin todella tykkääväni harrastaa liikuntaa , mutta kun sanoin sen niin tuli sellainen olo että tykkäänkö oikeasti? Liikkuminen ja liikunta on aina ollut vain osa painonpudotustani.Onko siitä nyt tullut osa minua?  Onko minusta, siis kaikkien aikojen sohvaperunasta tullut nyt liikunnan rakastaja.

 

Toinen kohta oli se jossa tämä henkilö sanoi että " Niin, sinä olet tosi kiinnostunut muodista vai? "
Kyllä minä olen nykyään! Mutta kun yritin vastata tuli sellainen olo, että olenko sittenkään. Tai siis olen, mutta tuntui hassulta vastata niin kun lähes koko elämäni olen vain kulkenut niissä vaatteissa mihin olen mahtunut. ( Mistä muutaman postaus sitten kirjoittelinkin).
En ehkä sitten koskaan vaan osannut ajatella että voisin vastata noin, joten tuli hetkellisesti sellainen olo että onko tämä nyt oikea minä joka vastaa.


Ei se tottuminen varmasti ihan hetkessä tapahdukkaan. Olen nimittäin niin eri ihminen kuin mitä olin vaikka pari vuotta sitten. Ulkoisesti toki myöskin, kyllähän 30 kilon pudottaminen näkyy kaikessa mutta Ennen kaikkea kuitenkin sisäisesti, olin pari vuotta sitten aika hukassa. Moni asia on muuttunut ja montaa asiaa olen alkanut arvostaa ihan eritavoin, kuten juurikin esim. muotia ja vaatteita ylipäätänsä. Jokin erikoinen rauha on kiirinyt sisääni, olen oppinut välittämään vain tietyistä asioita ja jättämään monet jutut omaan arvoonsa. Ennen hermostuin niin helposti kaikesta, ja kuvailin itseäni usein todella tempperamentiseksi, jos nyt sanoisin jollekin että olen tulinen luonne. Saisin vain räkäisen naurun niskaani.

Töissä on kiinnittänyt enemmän huomiota ihmisten tapaan tehdä töitä, ja siihen että niiltä ihmisiltä voi oppia joka päivän jotakin. Kunnioitan ja arvostan ihmisiä ihan eritavalla kuin koskaan ennen elämässäni, mutta olen myös oppinut tämän :


Elämän koulu on minulle opettanut kaikkein eniten, ja ne ihmiset jotka sillä polulla ovat tielleni osuneet. Ehkä nyt on vain aika opetella tuntemaan tämä uusi minä? Se vanha tyyppi joka luimuili seiniä pitkin juhlissa, pelkäsi puhua kaikille miespuolisille tai stressasi kotona miltä näyttää , ei enää ole täällä. Sen takia olen välillä tuntenut että ystäväni ovat ajautuneet kauemmaksi minusta, koska he eivät tietenkään voi nähdä pääni sisällä. Enkä ole kauheasti kertonut heille mitä todellisuudessa ajattelen.
Tuntuu että välillä ystäväni elävät kuin mitään ei olisi tapahtunut viime vuosien aikana? Mutta mistä he voisivatkaan tietää millaista vuoristorataa tässä on käyty. Näemme niin lyhyitä aikoja kerrallaan, ja onhan minussa paljon sellaista " vanhaakin" jäljellä, kuten hulvaton huumori :D Paras ystäväni tuossa kesällä sanoi että olet kyllä tosi paljon muuttunut...sisäisesti ja ulkoisesti.

Omassa tapauksessani voi rehellisesti sanoa ; onneksi.