Tosiaan, huhtikuussa alkaa tosissaan olla jo kevään tuntua. Yleensä viimeistään huhtikuun loppupuolella saadaan nauttia lämpimimmistä ilmoista. Maaliskuussa on tullut juostua enemmän kuin mitä vuosi takaperin, kiitos noiden mukavien lämpöaalto piikkien. HeiaHeiaan on kirjattu 23 kertaa liikuntaa, 15 tuntia. Eli siis ihan mukavasti liikuntaa, vaikka lenkki on ollutkin tahmeaa - mikä taas juontaa juurensa siitä että olen koko ajan miinuskaloreilla. Miinuskalorit on aiheuttaneet myös ihan järkyttävää palelemista ja kun olen muutenkin huono verenkiertolainen, niin välillä on aika tuskaa - jopa sisällä. Kestän sitä hytisemistä ainoastaan koska laihdun. Muuten olisin varmaan nostanut kaloreita. Olen ollut terve jo pitemmän aikaa, mikä on ihanan positiivista. Etenkin kun meillä töissä on koko ajan joku poissa ja lapset ovat useamman kerran aivastaneet suoraan päin. Vitamiinit ja monipuolinen ruokavalio on tehnyt tehtävänsä. Toivon että pystyn jatkamaan terveenä myös jatkossa.
Sali on edelleen kuulunut myös ohjelmistooni ja siellä treenini on kulkenut oikeastaan mainiosti. Vuositakaperin aloin olla aika epämotivoitunut salille. Nyt tuntuu kurjalta ajatella että kohta tulee kesätauko, enkä pääse kolmeen kuukauteen pumppaamaan rautaa.
Huhtikuussa ei ole näillä näkymin tiedossa mitään ryyppyjuhlia, mikä on hienoa tuon tavoitemekkoni kannalta. Kaksi kuukautta aikaa ja saa nähdä. Aika tiukoille se kyllä menee, mutta toivoa on. Huhtikuu on kyllä varsinainen sukulointijuhla- kuukausi. Serkkuni synttärit kahden viikon kuluttua ja perhelounastaminen neljän viikon kuluttua. Sitten on tietysti pääsiäinen, jolloin ei varmasti sen erikoisempaa ole tiedossa. Toivottavasti olisi kivat ilmat niin pystyisi urheilemaan ja juoksemaan. Nyt lenkin kulkemista on haitannut myös liian kylmät ilmat, ei yhtään innosta mennä juoksemaan jos nenä punaisena joutuu juoksemaan. Hrr...
Edellispäivänä katselin kuukauden kuviani ja pakko myöntää että aika heikolta kyllä näyttää. Kiinteytymistä selkeästi on kyllä tapahtunut, mutta näkee etten ole ihan täydellä teholla koko aikaa mennyt. Onhan se myönnettävä että liian hyvin ne herkut tuppaa maistumaan, mut olen kyllä muuten ihan monipuolisesti syönyt. Se vaan että herkkuja voisi jättää vähän vähemmälle.
Jos jotain positiivista etsii niin eipä ainakaan ole mitään viime vuoden lihoamista tapahtunut.
Mitäs muuta huhtikuusta sitten. Eipä kai ihmeempiä. Cocis- lakko elää ja voi hyvin, mieli on ihan positiivinen. Mitä nyt töissä naisvaltainen ala osoittaa kyllä vähän väliä että muutama mies joukossa voisi olla ihan tervettä :D Ai niin senverran haluan sanoa että juttelin taas tänään tämän työkaverini kanssa joka on siis reilusti ylipainoinen. Hän tuli eilen vastaan käytävällä kauhean kokoinen marjapiirakka kädessä. Katsoin hetken häntä vähän ihmeissä ja pohtisin että mielessäni että aijaa. Hän varmaan luki ilmeeni ja huikkasi " Tämä on ihan sallittu" Eihän se minulle kuulu mitä joku tekee. No tänään sitten juttelin hänelle et mites se eilinen piiras johon hän vähän vaivautuneena sanoi että mahtui kalorirajoihin. Nyökkäsin ja myöhemmin kuulin että hän oli ollut jäätelökin kädessä kahvihuoneessa.
Eihän tuo homma vaan mene noin. Et vedetään kaksinkäsin herkkuja koska ne mahtuvat kalorirajoihin. Olen alusta saakka ollut hivenen skeptinen hänen motivaationsa suhteen ja ennenkaikkea sen ajatusmaailman suhteen, jolla hän on lähtenyt laihduttamaan. Eiköhän ne tuutit ja piirakat kerro, ettei hän todellisuudessa ole valmis terveelliseen elämään. Ei ne kalorit ole mikään totuus, ei se ole ihan sama mitä sinne suuhun työntää vaikka oikeasti se ns. mahtuisikin kalorirajoihin. Mut ei ole minun tehtäväni kertoa hänelle et metsään meneen ja lujaa. Enemmin tai myöhemmin hän huomaa sen varmasti itsekin.
Mut ei mitään kun hyvällä tsempillä läpi huhtikuun! Aika ihanaa että sitten ollaankin jo toukokuussa :)
