Sivut

Näytetään tekstit, joissa on tunniste arvostelu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste arvostelu. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

" Oho, eksä oo yhtään lihonnut?"

Olin eilen käymässä mammani luona jonne sitten pamahti kasa mammani sukulaisia myöskin. Olen nähnyt heidät viimeksi joulukuussa ja etenkin yksi vanhempi pyöreämpi rouva on aina kiinnostunut laihduttamisesta. Koen keskustelun jotenkin vaivannuttavana lähinnä siksi koska tällä rouvalla on vähän sellainen töksäyttelevä tapa puhua. Eilenkin hän käveli huoneeseen ja ennenkuin olin hei edes ehtinyt sanomaan totesi hän ihmeissään " Etkö oo yhtään lihonnut takaisin?". Sanoin ihan kirkkain silmin että ei en ole. Johon hän hivenen pyöräytteli silmiään. Muutaman lasillisen jälkeen päästiin taas laihduttamiseen jolloin hän kuvaili entistä minääni näin :
" Aikamoinen muodonmuutos, sinä olit ainakin NÄÄÄÄÄÄIIIINNN leveä silloin aikaisemmin. " Sitten hän epäselvästi haroi käsillä ilmaa ja muodosti entisen minäni kokoa.

Eipä siinä mitään. Totesin sitten taas rauhassa että " Niin moni ei tosiaan tunnista minua enää, sellaiset jotka eivät ole pitkään aikaan nähneet. " Hän ei siihen sitten kommentoinut. Eikä laihduttamiseen onneksi sitten enää palattu. Niinkuin olen täällä sanonut olen aika suojeleva entistä minääni kohtaan, enkä todellakaan koe kovin mukavana että " hänen " leveyttään arvostellaan vaikkei sellaista hahmoa siis enää olekkaan olemassa.  Kuitenkin joskus se ihminen on ollut olemassa.  Sinällään on tosiaan jännä miten ihmiset olettavat automaattisesti minun lihoavan takaisin, osa varmaan jotenkin sisimmässään toivoo että lihoisin takaisin. He sitten pääsisivät sanomaan ja arvostelemaan. Sitä mielentyydytystä en kuitenkaan tule kenellekään tarjoilemaan. Ajatelkaa kun he taas muutaman kuukauden päästä näkisivät minut ja olisin lihonnut, vaikka kymmenen kiloa ja tämä rouva sanoisi " Jaa no nyt on tainnu pikkasen niitä kiloja sitten alkaa tulla takaisin. " tai " Ootkos sää vähän pyöristynyt ?"

En tosiaankaan halua tuollaisia lauseita kuulla.


Mun viikonloppu on sujunut oikeastaan aika leppoisissa tunnelmissa. Perjantaina olin katsomassa tälläistä herrasmiestä :


Eli Sillanpään Jartsaa. Alunperin äitini piti mennä erään toisen henkilön kanssa, mutta tämän peruttaessa uhrauduin sitten mukaan. Itseäni ihan nauratti miten monia biisejä tunnistin, no Satulinnan tietää kaikki mutta esimerkiksi Jarin omasta tuotannosta : Kaduilla tuulee, bum bum bum, oot täydellinen, valkeaa unelmaa jne. Tuli ihan lapsuus mieleen kun äiti niitä soitti ja mehän tietenkin lapsena sitten " jouduttiin " kuuntelemaan. Jari esitti kyllä paljon tunnettujakin muiden artistien kappaleita ; Queen, Elton John, Abba, PSY, Cheek jne. Lopun Gangnam style on loistava! Eihän siitä nyt yli eikä ympäri pääse, karismaattinen ja humoristinen esiintyjä tuo Siltsu on. Ainut mitä kaipasin oli Kaija Koon Kaunis Rietas Onnellinen, tykkäsin nimittäin tuosta vedosta Vain Elämässä todella paljon, mut kaikkea ei voi saada.

Mä itseasiassa kuuntelin tuota kappaletta, Kaijan versiona kylläkin, tässä yksi aamu ja katsoin itseäni peilistä. Hetken taas ajattelin että prkele Mimmi! sä pystyt siihen. Ihan sama mitä paskaa ja lokaa lentää jostain niin sä oot jo nyt tehny uskomattoman matkan.

Sä alat vihdoin viimein käsittää, ettet sä tarvii lupaa keneltäkään
Oot liian kaunis häpeemään etkä voi yhtään mitään menettää




On aika hienoa huomata miten noita tyytyväisiä päiviä on alkanut tulla yhä enemmän. En osaa sanoa oonko nyt saavuttanut jonkun maagisen pisteen laihtumisessa jossa ei koko ajan tarvitse olla niin pirun ahdistunut. Lenkki on taas kulkenut, kiitos sen kun olen koittanut lähteä juoksemaan niin että olen syönyt. Tuo hiilarittomuus aiheuttaa kyllä pahoja jaksamisongelmia, mikä ei sovellu pitemmille lenkeille. Nyt siis kevättä kohti, vaikka lämpö antaa edelleen odottaa itseään.

Niin ja Jartsan puolesta vähän mainostusta, tänään siis taas Tähdet Tähdet vuorossa. Hevi - menolla! :) Kaikki siis ruudun ääreen puol kaheksalta.