Super Nindendo on minulle henk. kohtaisesti kaikkein rakkain pelikonsoli. Okei, kyllähän sitä on tullut pleikkari ykkösellä, kakkosella ja vähän kolmosellakin tahkottua, mutta ei vaan ole Super Nintskan voittanutta. Nintska oli kova juttu aikoinaan, muistan kristallin kirkkaasti kuinka muutamalla muullakin naapurustossa oli kyseinen pelikonsoli. Sillä sitten tahkottiin päivisin ja aikamonta raivokohtaustakin aiheutti tuo kyseinen konsoli peleineen. Ei nimittäin kaikki meidän pelit olleet ihan sieltä helpoimmasta päästä.
Super mariossa on sellaisia maita joita olen tahkonnut tuntikausia. Uudelleen ja uudelleen. En tosiaan tiedä olisiko minusta enää nykyään samanlaiseen vääntämiseen? Miten silloin lapsena ne hermot kestivät yrittää kerta toisensa jälkeen?
Meidän vanha risainen Nindendo osui silmiini kun olin äitini luona käymässä ja kysyin että josko voisin asentaa ( tai yrittää asentaa ) konsolin omaan kämppääni. Äiti oli sitä mieltä ettei ketään sitä enää pelaa joten antaa palaa, joten raahasin sen sitten mukanani. Asennushan ei sitten taas sujunut yhtään niin mallikkaasti , mutta onneksi hakusanat nettiin ja pian kuva näkyikin televisiossa. Tässä kohtaa on oikeasti pakko ihmetellä että miten ihmeessä pärjättiin ennen vanhaa kun ei kaikkia kysymyksiä voinut googlettaa? :D
Vähän on luonnollisesti tuo tekniikka ajanut rakkaan Nindendomme ohi, mutta koska kuva näkyi, ohjainkin toimi ( teippauksesta huolimatta) niin kuluttelin iltaani pelaamalla kaikkia ihania klassikoita.
Peli valikoimasta löytyi mm. Leijonakuningasta, Super Marioa, Kivistä ja Sorasta, Mikki Hiirtä ja Donkey Kongia.
Vitsit, tuota Donkeytäkin ollaan tahkottu! Joidenkin maiden kanssa on kyllä niin jumitettu. Läpi olen toki senkin päässyt, mutta aika vaikeaa se on tuntunut olevan.
Tuossa pelaillessani huomasin muutenkin että tämähän on loistavaa aivojen leputusta. Olen viime aikoina niin pyöritellyt mielessäni vain kuntoilua, sali, kuntoilua, lenkkeilyä, kuntoilua, ruokaa että lepohetki siihen maailmaan tuli oivallisesti tämän pelikonsolin muodossa. Ihana vain pelailla ja keskittyä siihen ja antaa kaikenmuun olla vähän aikaa sivussa! Suosittelen muillekin, välillä on pakko saada hengähdystaukoja.
Minä menen pelailemaan, ja huomenna sitten taas uusin mielin kuntoilujen pariin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti