Sivut

Näytetään tekstit, joissa on tunniste kalorit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kalorit. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Mässypäivä vai 80/20?

Heissan vaan ja iloisia uutisia et alan taas olla elävien kirjoissa! Edelleen terveellisesti raiteilla ja elämäkin sillätavalla suunnilleen kasassa, jotta voi taas blogiinkiin keskittyä. Halusin tulla kertomaan teille otsikkoon viitaten vähän omasta herkuttelupolitiikastani. Ja siis tosiaan, tämä on vain omasta mielestä. Ei mikään absoluuttinen totuus.

Mässypäivä, herkuttelupäivä, boostauspäivä - millä sitä sitten haluaakin nimitellä, on minulle tuttu lähinnä laihdutukseni alkuajoista. Elin ilman herkkuja viikot ja viikonloppuna yhtenä päivänä saatoin sitten herkutella enemmän ja syödä ilman ihmeempiä kalorirajoja. Tässä oli toki oma viehätyksensä, yhtenä päivänä sai tosiaankin nauttia ruoasta ja vaikka niistä herkuistakin - ilman ihmeempiä tunnontuskia. Toki melkein heti huomasin jo että ongelmaksi meinasi muodostua " päälle jääminen". Etenkin tälläiselle syömisongelmaiselle, jolle ruoka ja sokeri on ongelma - oli aika hankalaa seuraavana päivänä olla taas totaalisen ruodussa. Siinähän on todella suuri poikkeama, ensin herkkuja suuret kasat ja sitten ei mitään. Pikkuisen siinä oli pääkoppa sekaisin ja käsi oli automaattisesti menossa herkkukipolle.
Moni myös varoittaa että Mässypäivässä on se vaara että se menee yli. Saadaan siis helposti koko viikko pilattua yhden päivän touhulla.

Lopetin tämän oikeastaan siinä vaiheessa kun en oikeasti osannut käsitellä noita henkisenpuolen ongelmia erityisen hyvin. Tuntui liian rajulta pääkopalle tuollainen täyskäännös.


80/20, sitten taas on nykyinen mallini herkkujen suhteen. Tämän systeemin löysin Jillian Michaelsin kirjasta, mutta Suomessa mm. Patrick Borg on tätä samaa markkinoinut. Lyhykäisyydessään ideana on koostaa päivän kalorit niin että 80 prosenttia tulee ns. terveellisestä ruoasta ja tuo 20 prosenttia on sitten varattu herkkuttelulle. Muistan kun ensimmäisen kerran törmäsin tähän ja ajattelin välittömästi että hei! tuota pitää kokeilla ja sille tielle jäin. Toki on päiviä jolloin tuo 20 on enemmän ja päiviä jolloin 20 on vähemmän. Kuitenkin pääsääntönä yritän pitää tuota. Tänään esimerkiksi päivä on koostunut seuraavasti :

Aamupala : Luonnonjogurtti, mehukeittoa ja muutama porkkana.
Lounas : Kalaa, raejuustoa, ja paljon vihanneksia.
Päivällinen : Kalaa, punajuurisalaattia, raejuustoa, salaattia ( kurkkua, ananasta)
Iltapala : Kokojyvänäkkäri, luonnonjogurttia, kiivi

Sitten olen arvioinut että tu 20 % mahtuisi muutama suklaapala, jolloin sitten illan herkkuhimo olisi tyydytetty mutta päivä olisi ollut muuten oikein omiin silmiini terveellisen monipuolinen. 

Tietenkin tässäkin on se ongelma että vaatii aina tietynlaista itsekuria, etenkin alussa, todellakin lopettaa se napostelu siihen muutamaan suklaaseen. Helposti sitten alkaa ajattelemaan että noh voinhan sitä vielä muutaman ottaa ja kohta huomaa syöneesä koko pussukan karkkia. 


 Totaalikieltäytyminen olisi tietysti myös mahdollista ja sopii varmasti ihmisille jotka kokevat pahaa addiktoitumista sokeriin. Silloin on ihan tervettä vetää raja sille herkuttelulle. Jos jotain olen itsestä oppinut niin sen että totaalikieltäytyminen saa aikaan vain herkkuhimojen kasaantumisen, jossain vaiheessa ne himot suklaata kohtaan kasvavat niin isoiksi ettei mikään määrä fazerin sinistä riitä tyydyttämään sitä. Siinähän sitä onkin sitten oikein mukavaa yrittää laihduttaa, kun kaikki mitä pystyy ajattelemaan on herkuttelu. Koen olevani aika vahva mitä tulee itsekuriin, mutta ihan kaikkea en sillekkään uskalla laittaa. Kyllä sekin joskus katkeaa, kun tarpeeksi taivuttaa.

Olen kuitenkin tähän nykyiseen 80/20 tyytyväinen. Pieni napostelu jokailta tyydyttää herkkuhimot ja jokailta olen pysynyt tavoitteissani. Jos joku ei ilta ei tee mieli syödä herkkua, jätän syömättä. Ei se ole mikään että pakko syödä herkkuja 20 prosenttia, mutta aina on se mahdollisuus että niin SAA tehdä. Itse kun välillä olen nimennomaan kärvistellyt sen syyllisyyden kanssa, ja kun olen kiskonut ne pari riviä suklaata niin olen tuntenut niin kamalaa syyllisyyttä että on ollut ihan mahdoton katsoa itseään peiliin. Nyt ei tarvitse sellaisia asioita enää käsitellä ja lähinnä jos joskus erehtyy syömään liikaa herkkuja niin omaolo muistuttaa siitä että tälläiseksi en oloani halua. Ei syyllisyys.

:)