Itse en ole mikään Espanja - fani. En ole oikein ikinä ollut, enkä ole edelleenkään. En tiedä mikä siinä maassa ärsyttää, mutta jotenkin en koe siihen mitään yhteyttä. Sanoin parhaalle ystävälleni N:lle, joka rakastaa Barceloonaa että ymmärrän sen. Onhan siellä elämää, katutaidetta, vilinää ja vilskettä, ihmisiä joka kulttuurista. Se ei vaan ole minun maani.
Italiasta tykkäsin paljon. Jo pelkästään siksi että sain todella paljon huomiota :) Italialaiset miehet nyt tietenkin kiinnittivät huomiota tälläiseen vaaleaverikköön. Siellä nyt riittää vain että on vain vaaleat hiukset, turisteja oli vähän liikkeellä joten siellä sitä oltiin pällisteltävä. Italia on tämän lisäksi muutenkin mielenkiintoinen maa, paljon syvällisempi silmissäni kuin Espanja. Toivon pääseväni sinne joskus uudelleen.
Toinen suosikkini oli Italian lisäksi kaunis Malta, joka oli paikkana ja maana ihan vieras. Malta tarjosi kuitenkin noin lyhyeäälä ajalla paljon kauniita maisemia, mukavia ihmisiä ja lämmintä tunnelmaa. Ehdottomasti sellainen paikka jonne voisi vaikka harkita menevänsä uudelleenkin.
Laivalla oli todella paljon kaikenlaista toimintaa, siis ohjelmaa kuten jumppia, tanssitunteja, luentoja, iltashow:ta upeassa teatterissa. Laivalta löytyi kirjasto, kuntosali jossa kerran kävinkin, uima-altaat, vesiliukumäki, kauppoja,kasino, teatteri. Kaikki sellainen mitä viikon seilatessa voisi kuvitella kaipaavansa.
Ja ne työntekijät! Ne on kun pieniä muurahaisia kun ne kipitti paikasta toiseen. Mikä työmoraali ja he tuntuivat nauttivat työstään. Ei sitä hei kovin usein näe viikkarin tai siljan siivoojien laulelevan hyttikäytäville tai toivottavan joka aamu hyvää huomenta- niinkuin se olisi maailman paras aamu. Se on vain ihailtavaa. Paljon hauskoja persoonia jäi matkalta mieleen ; ihana hyttisiivojamme, baarimikko, iloinen kiinalaispoika joka hymyili koko ajan niin ettei silmiä edes nähnyt. Ei voi muuta kuin toivottavaa noille ihmisille kaikkea hyvää elämässä.
Miten paljon ihminen voi rakastaa matkustamista? Ja toisaalta sitä hetkeä kun puoli kolmelta yöllä painoi päänsä tyynyyn. Kyllä maailman kiertäminen opettaa ihmisestä yhtä sun toista, osaa arvostaa niitä Suomen hyviä puolia; puhtaita vessoja, vettä, kielellisesti helppoa asiakaspalvelua. Suomalaiset ovat ehkä juroa kansaa mutta kun seurasi niiden italialaisten ja espanjalaisten möykkäröintiä ja metelöintiä, niin oli ihan onnellinen suomalainen. Ranskalaiset ja saksalaiset kiilasivat suhteellisen töykeästi jonoissa ja sanoivat vain omalla kielellään anteeksi. Ihan kuin joku ymmärtäisi sen. Siellä ne vähäiset suomalaiset jonottivat kauniisti, istuivat hiljaa ruokapöydässä eivätkä kasanneet 100 pizzapalaa lautaselleen. Kyllä meissä paljon hyvääkin on :)
Ai niin tuollainen " all inclusive" - ei kyllä meinaa minulle sopia. Tuli niin ahmittua herkkuja ettei tosikaan. Kyllä taas pikkuisen turvotti kun matkalta tultiin. Tänään seisoin peilin edessä paniikissa ja pohtisin että olen varmasti kyllä lihonnut. Olen tullut ihan vainoharhaiseksi viime talven vuoksi. Meillä on perjantaina valokuvaus, enkä haluaisi kovin pullerolta näyttää, ettei tarvitse olla koko talon naurettavana sitten kun ne kuvat saapuvat.
Teen teille vielä erikseen postauksen asuistani matkalla :)
