Meillä on suunnitelmissa Lontoon matka, joka luonnollisesti on koko kesäni kohokohta. Lontoo on minulle " se" kaupunki. Kaupunki johon olen hamunnut 11- vuotiaasta saakka, ja jota kohtaan minulla on aina ollut erityinen side. Romantikkona kuvittelin aina miten pääsen Lontooseen rakastamani miehen kanssa, ehkä osittain siksi en kauhean innokkaasti ajanut kuitenkin Brittien matkaa ystävieni kanssa. Me valitsimme aina muita kohteita, Kroatiaa, Roomaa jne. En ikinä tosissani uskonut että haaveeni voisi toteutua, mutta niin kuitenkin on nyt tapahtumassa. Olemme tehneet jotain alustavaa suunnitelmaa siitä mitä teemme Lontoossa, mutta myös vähän pelivaraa on. Niinkuin pitääkin olla.
Lontoon matkan lisäksi ollaan sukulaisissa, kummankin vanhempien luona, kesämökillä ( meidän kummankin) , konsertissa, sekä tietenkin nautitaan. Ennenkaikkea yhteisestä ajasta. Syksyn koettaessa elämämme on taas sitä viikonloppu näkemistä, nyt sentään saadaan 4 viikkoa olla enemmän yhdessä. Lähden keskviikkona mieheni luokse ja olen siellä viikon, vaikka mies onkin töissä. On se kuitenkin paljon parempi kuin yksin kotona oleminen. Vaikka toki sekin on ihanaa, kun saa herätä rauhassa, tehdä hyvän aamupalan , käydä juoksemassa jne. Silti sitä luontaisesti kaipaa toisen luokse kun kuitenkin arkena on aina yksin.
Loma katkaisee muutenkin karmean vuoden, stressiä stressin perään. Työstressi ja...no kaikki kotona tapahtuvat jutut. Siitä huolimatta vaikka olen löytänyt unelmieni miehen, niin parisuhteessa oleminen ei todellakaan ole ollut koko aikaa mitään ruusuilla tanssimista. Siihenkin on liittynyt oma stressinsä. Sukulaisten kanssa on ollut omat murheensa, ikääntyvät isovanhemmat. Tähän kaikkeen on liittynyt hirveät vatsavaivat , joiden kanssa on ollut todella tuskaista elää. Olen joutunut karsimaan monia ruoka-aineita.
Toivon siksikin että lomalla saan katkaistua tätä stressi kierrettä. Syksyllä töissä on uudet kuviot ja toivon että miehen kanssa päästäisiin mahdollisimman pian samankaton alle. Tämä voi kyllä olla vähän utopistinen toive. Todennäköisesti näin ei ole tapahtumassa ihan lähiaikoina. En tiedä miksi mutta jotenkin tuo remppaaminen kahdessa kaupungissa ei todellakaan houkuttele tippaakaan kun on pimeää, kylmää ja talvikin taas tulee. Totta kai kun rakastaa toista niin on valmis kaikkeen, enhän minä muutenkin matkustaisi 160 km suuntaansa. Mutta vaikka kuinka rakastaa, niin tottakai sitä toivoo että joskus ei tarvitsisi matkustaa, vaan oma kulta olisi kotona kun tulisi töistä. Hyvää toki kannattaa odottaa.
Kesä ei edelleenkään ole tarjonnut mitään hyviä kelejä, lomalla sillä ei nyt niin kauheasti ole väliä, vaikka itse myönnän kärsiväni näin kylmästä säästä. Kyllä sitä toivoisi että voisi maata rannalla aurinkoa ottamassa. Tai että voisi edes pukeutua vähän köykäisemmin.
Katsotaan jos lomalla saisin jotain eloa tähän blogiinkin. Olen jo pitkään mietiskellyt blogin jättämistä, koska laihduttamisesta minulla ei ole mitään uutta kerrottavaa. Niitä blogeja löytyy yllin kyllin, muotiin minulla ei ole varaa panostaa tarpeeksi, mutta toisaalta tykkään välillä jakaa ajatuksiani tänne. Siksi en haluaisi ihan täysin tätä kaikkea jättää. Katsotaan, voi olla että syksyllä puhaltaa uudet tuulet yhden asian suhteen, eiköhän siitä voisi blogiinkin kirjoitella :)
Pirtsakkaa ja Mukavaa maanantain alkua kaikille! :)
