Lontoo, Englanti

Niinkuin tiedättekin, rakastan matkustamista. Olen sellainen matkailija sielu. Työkaverini sanoo aina että hän mieluummin ostaa itselleen jotain konkreettista kuin lähtee matkustamaan. Minulle eri maissa vierailu on antanut ihan mielettömän paljon, erillaisten kulttuurien näkeminen, nähtävyydet, ihmiset, kieli  ja toisaalta myös oman kodin arvostaminen. On ihanaa lähteä reissua, mutta koti on aina koti. Sinne on ihana palata kokemusta rikkaampana.

Minulla on aina yksi maa ollut ylitse muiden. Englanti. Luin ensimmäisen Potterin 11- vuotiaana 1999 ja siitä saakka Englanti ja Lontoo on kulkenut kanssani. Se on minulle " se " maa. Sielunkumppani. Potterit eivät olleet ainut syy miksi rakastan Brittejä. Olin lähdössä 19- vuotiaana Au pairiksi, jolloin kolusin tämän maan läpikotaisin. Se syvensi rakkautta entisestään. Lähtö jäi haaveeksi, mutta Britannia ei hävinnyt sydämestäni mihinkään.

On hassua että niin paljon kuin olen Englantia rakastanutkin, ikinä ei tullut sopivaa kohtaa jotta olisin lähtenyt sinne. Aina kun olemme perheeni kanssa pohtineet matkaa, olen puhunut Lontoosta. Kuitenkin aina päädyttiin johonkin muuhun : kanariansaariin, Afrikkaan, Dubaihin, Välimerenristeilyyn. Lontoo jäi aina kakkoseksi. Ystäväni taas eivät kokeneet mitään suhdetta Englantiin, joten heidän kanssa valittiin Kroatia ja viime kesänä Rooma. Ei kenenkään ykkösvalintaa maana. 
Ajattelin tuolloin, että ehkä jonakin päivänä tulee jokin selitys sille miksi, miksi en pääse Englantiin. Maahan ja kulttuuriin, jota rakastan enemmän kuin mitään niistä maista joissa olen fyysisesti käynyt. Jotkut ihmiset pitivät sitä omituisena, mutta minulle Englanti on aina ollut olemassa - hyvin lähellä sydäntäni.

Sitten tapasin mieheni, jolle Englanti oli yhtä tärkeä ja läheinen kuin minulle. Hän oli asunut siellä töitä tehden kaksi vuotta ja rakastunut maahan. Se oli minulle unelmien täyttymys. Se oli se mistä olin aina unelmoinut. Matkasta rakkaani kanssa unelmieni maahan.

Varasimme kesäkuussa matkan ja se hetki kun laskeuduimme Heathrowille oli jotenkin epätodellinen. Vihdoinkin olin maassa jonne olin halunnut niin kauan. Vieressäni maailman tärkein ihminen. Varasimme neljän päivän loman, jossa oli mahdollisuus kiertää muutamia nähtävyyksiä ja nauttia Lontoosta. Myös raha tuli vähän vastaan, sillä Lontoo ei ole mikään halpa maa.

Ohjelmistossa oli Buckinghamin palatsi, Hyde Park, Maddame Tussaud's, St. James Park, Oxford street ja shoppailu, Big Ben, Tower Bridge sekä oma huippuni Warner Bros Studio Tour Harry Potter. Se oli senverran iso kokemus ja tärkeä kokemus että haluan kirjoittaa siitä oman postauksen.

Lontoossa on ihmisiä. Sitä on vaikea ymmärtää kun asuu Suomessa, mitä se on kun koko Suomen ihmismäärä ( ja enemmänkin ) tungetaan yhteen kaupunkiin. Ihmisiä on jokapaikassa, metrossa, kadulla, kaupoissa, nähtävyyksissä. Ikinä et saa omaa rauhaa missään, paitsi ehkä hotellihuoneessa. Käytimme metroa, mutta suosittelen varaamaan tarpeeksi aikaa siihenkin sillä ihmisiä on niissäkin ihan tajuttomasti. Aina ei mahdu edes sisään. Metrot myös pysähtelevät kaikenmaailman huoltotöiden takia, joten niihin ei ole ihan täysin luottaminen. Heathrow express on loistava tapa siirtyä kentältä Paddingtonin asemalle, kallis, mutta nopea ja luotettava. Suosittelen.

Varasimme Maddame Tussaudsille viimeisen mahdollisen ajan, olisiko ollut varttia yli 19. Se oli ihan loistava ajoitus. Ei yhtään jonoa ( päivällä jono oli monen korttelin mittainen ) ja sai rauhassa kuvailla vahanukkejen kanssa. Nykyään se on mahdollista. Paljon oli selfiekepillä käyttöä. Nuket on kyllä hienoja! Todella aidon näköisiä. Paitsi Emma Watson joka ei vaan minusta näytä yhtään itseltään. Kierros kesti arviolta noin pari tuntia, mikä oli sopiva aika. Suosittelen kyllä paikkaa. Tälläkertaa teemana oli Star Wars, mikä ei ole minua henkilökohtaisesti niin kiinnostanut mutta vahanuket niistäkin olivat hienoja.

Me käytimme tosiaan metroa liikkumiseen, kannattaa ostaa se Oyster Card jonka kanssa voi matkustaa rajattomasti. Kuten sanoin Lontoo ei ole mitenkään halpa maa, kaikki maksaa : syöminen, matkustaminen, shoppailu, nähtävyydet. Kannattaa oikeasti varata puntia mukaan. Onneksi moniin nähtävyyksiin ei tarvitse maksaa mitään, jos haluaa vilkuilla ne ulkoa.

Jos haluat tavata maailman ystävällisemmät ihmiset, niin eikun Britteihin. Britit ovat luonnostaan kohteliaita, kannattaa tosiaan opetella käyttämään paljon kohteliaisuus- fraaseja. Britit harrastaa paljon small talkia, joka on usein meille vähän vierasta. Mieheni oli ihan loistava tässä, kuuntelin ihaillen kun taksikuskin kanssa käytiin pitkät pätkät jutustelua aiheesta kuin aiheesta. Ei voi ikinä käyttää liikaa Your Welcome, Sorry, lauseita. Itsekin välillä vaan töksäytin rallienglannissa what :D Kun en kuullut / ymmärtänyt jotain. I beg you pardon- on jo paljon parempi.

Palataan tähän upeaan Harry Potter touriin vielä omassa postauksessa. 

 Englanti ja tälläkertaa Lontoo oli juuri sitä mitä oli unelmoinutkin. Ihana brittiläinen, vähän vanhanaikainen kulttuuri. Vilkas kaupunki jossa oli aina elämää. Britti aksentti. Ystävälliset ihmiset ( toisinkuin Kroatiassa ). Ensi keväänä aijomme suunnata Englannin maaseudulle, jonka uskon olevan vielä enemmän sitä todellista Englantia. En malta odottaa! Osa sydäntäni jäi totisesti matkalle, ja se kaipuu joka asui minussa aina ennen vahvistui. Onneksi pian pääsemme takaisin. On vain niin upeaa kun saa elämässä toteuttaa sellaisen unelman josta on haaveillut 15- vuotta. Sille tunteelle ei ole sanoja, ja kun lentokoneessa pitää kiinni omasta rakkaastaan, tuntuu että elämä on juuri siinä. Tässä ja nyt.

Lomalla

Vietän tänään virallisesti ensimmäistä lomapäivää. Se fiilis kun lähtee töistä  ja loma on kokonaan edessä on aina yhtä mahtava, silloin vain ajattelee kaikkia ihania lomasuunnitelmia ja autuutta ennen töitä. Neljässä viikossa ehtii kuitenkin aina hyvin irtautumaan työelämästä. Olen ensin kaksi viikkoa " itsekseni" lomalla, jonka jälkeen miehen kanssa kaksi viikkoa yhdessä. Aluksi meillä ei pitänyt olla yhtään yhteistä lomaa, joten oli iloinen yllätys kun mies saikin järjestettyä elokuun alusta kaksi viikkoa.

Meillä on suunnitelmissa Lontoon matka, joka luonnollisesti on koko kesäni kohokohta. Lontoo on minulle " se" kaupunki. Kaupunki johon olen hamunnut 11- vuotiaasta saakka, ja jota kohtaan minulla on aina ollut erityinen side. Romantikkona kuvittelin aina miten pääsen Lontooseen rakastamani miehen kanssa, ehkä osittain siksi en kauhean innokkaasti ajanut kuitenkin Brittien matkaa ystävieni kanssa. Me valitsimme aina muita kohteita, Kroatiaa, Roomaa jne. En ikinä tosissani uskonut että haaveeni voisi toteutua, mutta niin kuitenkin on nyt tapahtumassa. Olemme tehneet jotain alustavaa suunnitelmaa siitä mitä teemme Lontoossa, mutta myös vähän pelivaraa on. Niinkuin pitääkin olla.

Lontoon matkan lisäksi ollaan sukulaisissa, kummankin vanhempien luona, kesämökillä ( meidän kummankin) , konsertissa, sekä tietenkin nautitaan. Ennenkaikkea yhteisestä ajasta. Syksyn koettaessa elämämme on taas sitä viikonloppu näkemistä, nyt sentään saadaan 4 viikkoa olla enemmän yhdessä. Lähden keskviikkona mieheni luokse ja olen siellä viikon, vaikka mies onkin töissä. On se kuitenkin paljon parempi kuin yksin kotona oleminen. Vaikka toki sekin on ihanaa, kun saa herätä rauhassa, tehdä hyvän aamupalan , käydä juoksemassa jne. Silti sitä luontaisesti kaipaa toisen luokse kun kuitenkin arkena on aina yksin.

Loma katkaisee muutenkin karmean vuoden, stressiä stressin perään. Työstressi ja...no kaikki kotona tapahtuvat jutut. Siitä huolimatta vaikka olen löytänyt unelmieni miehen, niin parisuhteessa oleminen ei todellakaan ole ollut koko aikaa mitään ruusuilla tanssimista. Siihenkin on liittynyt oma stressinsä. Sukulaisten kanssa on ollut omat murheensa, ikääntyvät isovanhemmat. Tähän kaikkeen on liittynyt hirveät vatsavaivat , joiden kanssa on ollut todella tuskaista elää. Olen joutunut karsimaan monia ruoka-aineita.

Toivon siksikin että lomalla saan katkaistua tätä stressi kierrettä. Syksyllä töissä on uudet kuviot ja toivon että miehen kanssa päästäisiin mahdollisimman pian samankaton alle. Tämä voi kyllä olla vähän utopistinen toive. Todennäköisesti näin ei ole tapahtumassa ihan lähiaikoina. En tiedä miksi mutta jotenkin tuo remppaaminen kahdessa kaupungissa ei todellakaan houkuttele tippaakaan kun on pimeää, kylmää ja talvikin taas tulee. Totta kai kun rakastaa toista niin on valmis kaikkeen, enhän minä muutenkin matkustaisi 160 km suuntaansa. Mutta vaikka kuinka rakastaa, niin tottakai sitä toivoo että joskus ei tarvitsisi matkustaa, vaan oma kulta olisi kotona kun tulisi töistä. Hyvää toki kannattaa odottaa.

Kesä ei edelleenkään ole tarjonnut mitään hyviä kelejä, lomalla sillä ei nyt niin kauheasti ole väliä, vaikka itse myönnän kärsiväni näin kylmästä säästä. Kyllä sitä toivoisi että voisi maata rannalla aurinkoa ottamassa. Tai että voisi edes pukeutua vähän köykäisemmin.

Katsotaan jos lomalla saisin jotain eloa tähän blogiinkin. Olen jo pitkään mietiskellyt blogin jättämistä, koska laihduttamisesta minulla ei ole mitään uutta kerrottavaa. Niitä blogeja löytyy yllin kyllin, muotiin minulla ei ole varaa panostaa tarpeeksi, mutta toisaalta tykkään välillä jakaa ajatuksiani tänne. Siksi en haluaisi ihan täysin tätä kaikkea jättää. Katsotaan, voi olla että syksyllä puhaltaa uudet tuulet yhden asian suhteen, eiköhän siitä voisi blogiinkin kirjoitella :)

Pirtsakkaa ja Mukavaa maanantain alkua kaikille! :)