Autoillen Skotlannissa

Täällä ollaan, täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Halusin jo pitemmän aikaa kirjoittaa teille matkasta Skotlannissa, jonka tosin teimme jo viime keväänä. Lähinnä ajattelin että varmasti vinkeistä ja kokemuksistamme voisi olla jotain iloa muillekin.

Me teimme siis reissun viime keväänä, huhtikuussa. Varasimme lennot välilaskun kera ja muistaakseni viiden yön yöpymisen Edinburghissa. Olisiko ollut Hotels.comin kautta. Auto varattiin kolmeksi päiväksi Sixt : in kautta. Huoneisto jossa yövyimme oli tosi kiva ( aika perus brittiläinen ) iso kolmen huoneen " asunto" ,jossa oli pieni keittiö, kylpyhuone- ammeineen, kaksi makuuhuonetta - jolla toisella emme tietenkään tehneet mitään kahdestaan kun olimme. Asunnosta oli lyhyt matka kävellä ihan Edinburghin keskustaan. Jonkin verran äänet kuuluivat sisään ( eristykset ei ole ihan parasta luokkaa yleensä ) ja vieressä oli joku rakennustyömaa, jossa hakatiin yötä myöden. Olimme silti tosi tyytyväisiä , kun kaikkeen kuului vielä vuokratulle autolla parkkipaikkakin, niin ehdottomasti mentäisiin tuonne uudestaan. Tarkkaa hintaa en muista, mutta mikään älyttömän kallis ei yöpyminen ollut.

Auto vuokrattiin kolmeksi päiväksi, ajatuksena että siinä ehtii kiertää ne paikat mitä oltiin vähän etukäteen tutkittu. Lähinnä siis Harry Pottereihin liittyviä kuvauspaikkoja. Ei me tietenkään löydetty kaikkia mitä oltiin ajateltu katsastaa. Välimatkat oli niin pitkiä eikä oikein tiedetty oliko kaikkiin mitään tietäkään. Auto vuokrattiin ja palautettiin lentokentälle, mikä oli kätevää. Auton vuokraus maksoi suunnilleen 250 euroa kolmelta päivältä. Me otettiin tälläinen :

Tämä auto oli just passelin kokoinen mutkitteleville vuoristoteille ja miehen mukaan ( itse en ajanut ) myös tosi hyvä ajaa. Auton vuokraaminen kävi mun mielestä suht helposti, jonkunverran sai kaikkea paperilappua täytellä. Enemmän meillä koitti alussa ongelmia vasemman puoleisen liikenteen kanssa. Se ei nimittäin ollut ihan helppo juttu lähteä ajamaan vieraassa kaupungissa, vieraalla autolla ja väärällä puolella. Olin ensimmäiset pari tuntia silmät kiinni ja puristin penkkiä. Hyvin selvittiin, kun päästiin keskusta-alueelta pois ja edessä oli moottoritie. Liikenne ei ole niin kamalaa kuin voisi ehkä ja olisi voinut ensimmäisen päivän perusteella ajatella, mutta ottaa aikansa että tottuu vasemman puoleisen liikenteen " lainalaisuuksiin". Meillä meni varmaan kolmesta päivästä kaksi, jonka jälkeen ajaminen vähän helpottui. Automaattivaihteet on ihan ehdoton juttu myöskin autoa vuokratessa.

Ihmiset oli kuitenkin mun mielestä aika huomaavaisia ja nopeusrajoituksia noudatettiin, joita ei muuten koskaan ollut missään? Ensimmäisenä päivänä ihmeteltiin vaan että mistä hitosta tietää mitä täällä kuuluu ajaa. Sitäkin sitten googlattiin netistä. ( Moottoritiellä 112 km / h ). Kun ajattettiin pohjoisemmaksi tiet oli tosi kapeita ja mutkaisia, ja välillä pohti että miten ihmeessä vastaantulevat rekat oikein mahtuu ohitse, hyvin ne kuitenkin mahtui. Pienellä jännitysmomentilla.

Tiestä A82 tuli meille hyvin tuttu kun ajeltiin sitä parikin kertaa edestakaisin. Maisemat oli huikeat, vaikka tie oli tosi kapeaa ja mutkittelevaa. Tien varrelta löytyi levennyksiä ja pysähdyspaikkoja , jonne pysähdyttiin ottamaan valokuvia muiden turistien kanssa - tai ylhässä yksinäisyydessä.

Olin siis pongaillut muutaman Harry Potteriin liittyvät kuvauspaikan etukäteen jotka halusin nähdä. Glenfinnanista löytyi muutama kohde ja löydettiin sinne suht helposti. Navi autossa oli meille ainakin aika ehdoton, ei tarvinnut mun yrittää enää mistään kartasta saada selkoa. Senkin voin vinkkinä kertoa että jos tuota tietä lähtee ajamaan niin siihen saa menemään kyllä jonkunverran aikaa, tienvarrella ei juuri ole mitään marketteja TAI kioskeja ,joten kannattaa pakata mukaan evästä jotta selviää noihin suurimpiin paikkoihin. Meille kävi ekalla reissulla just niin että oltiin nälkäisiä ja kiukkuisia keskellä vuoristoa. Seuraavana päivänä meillä oli kassit pullollaan kaikkea syötävää.

HP leffoissa tylypahkan pikajuna kulki takana olevaa raidetta pitkin.

Mun on pakko sanoa että autoilu Skotlannissa oli yks mahtavempia kokemuksia mun lyhyen elämäni aikana. Jos saisin päättää lähtisin paljon mieluummin uudelleen auton kanssa Skotlantiin kuin mihinkään rannalle makoilemaan ( hauskaahan sekin on). Maisemat oli niin mielettömiä. Me ajettiin kolmen päivän aikana 1500 km , korkein kohta oli 1500 jalkaa merenpinnan yläpuolella. Oli ihanaa istua autossa ja nauttia upeista maisemista, onneksi mies suostui ajamaan.

Linnaa käytetty Tylypakan ulkokuvauksissa. 

Olihan se Loch Ness myös katsottava kun sinne ajeltiin. 

Lampaita oli hirmuiset määrät ja välillä niitä köpötteli tielläkin.

Voin siis todellakin lämpimästi suositella Skotlantia. Meillä on tarkoitus jossain kohdin lähteä uudestaan vielä pohjoisemmaksi, mutta katsotaan koska sinne päästäisiin. 

Lontoo, Englanti

Niinkuin tiedättekin, rakastan matkustamista. Olen sellainen matkailija sielu. Työkaverini sanoo aina että hän mieluummin ostaa itselleen jotain konkreettista kuin lähtee matkustamaan. Minulle eri maissa vierailu on antanut ihan mielettömän paljon, erillaisten kulttuurien näkeminen, nähtävyydet, ihmiset, kieli  ja toisaalta myös oman kodin arvostaminen. On ihanaa lähteä reissua, mutta koti on aina koti. Sinne on ihana palata kokemusta rikkaampana.

Minulla on aina yksi maa ollut ylitse muiden. Englanti. Luin ensimmäisen Potterin 11- vuotiaana 1999 ja siitä saakka Englanti ja Lontoo on kulkenut kanssani. Se on minulle " se " maa. Sielunkumppani. Potterit eivät olleet ainut syy miksi rakastan Brittejä. Olin lähdössä 19- vuotiaana Au pairiksi, jolloin kolusin tämän maan läpikotaisin. Se syvensi rakkautta entisestään. Lähtö jäi haaveeksi, mutta Britannia ei hävinnyt sydämestäni mihinkään.

On hassua että niin paljon kuin olen Englantia rakastanutkin, ikinä ei tullut sopivaa kohtaa jotta olisin lähtenyt sinne. Aina kun olemme perheeni kanssa pohtineet matkaa, olen puhunut Lontoosta. Kuitenkin aina päädyttiin johonkin muuhun : kanariansaariin, Afrikkaan, Dubaihin, Välimerenristeilyyn. Lontoo jäi aina kakkoseksi. Ystäväni taas eivät kokeneet mitään suhdetta Englantiin, joten heidän kanssa valittiin Kroatia ja viime kesänä Rooma. Ei kenenkään ykkösvalintaa maana. 
Ajattelin tuolloin, että ehkä jonakin päivänä tulee jokin selitys sille miksi, miksi en pääse Englantiin. Maahan ja kulttuuriin, jota rakastan enemmän kuin mitään niistä maista joissa olen fyysisesti käynyt. Jotkut ihmiset pitivät sitä omituisena, mutta minulle Englanti on aina ollut olemassa - hyvin lähellä sydäntäni.

Sitten tapasin mieheni, jolle Englanti oli yhtä tärkeä ja läheinen kuin minulle. Hän oli asunut siellä töitä tehden kaksi vuotta ja rakastunut maahan. Se oli minulle unelmien täyttymys. Se oli se mistä olin aina unelmoinut. Matkasta rakkaani kanssa unelmieni maahan.

Varasimme kesäkuussa matkan ja se hetki kun laskeuduimme Heathrowille oli jotenkin epätodellinen. Vihdoinkin olin maassa jonne olin halunnut niin kauan. Vieressäni maailman tärkein ihminen. Varasimme neljän päivän loman, jossa oli mahdollisuus kiertää muutamia nähtävyyksiä ja nauttia Lontoosta. Myös raha tuli vähän vastaan, sillä Lontoo ei ole mikään halpa maa.

Ohjelmistossa oli Buckinghamin palatsi, Hyde Park, Maddame Tussaud's, St. James Park, Oxford street ja shoppailu, Big Ben, Tower Bridge sekä oma huippuni Warner Bros Studio Tour Harry Potter. Se oli senverran iso kokemus ja tärkeä kokemus että haluan kirjoittaa siitä oman postauksen.

Lontoossa on ihmisiä. Sitä on vaikea ymmärtää kun asuu Suomessa, mitä se on kun koko Suomen ihmismäärä ( ja enemmänkin ) tungetaan yhteen kaupunkiin. Ihmisiä on jokapaikassa, metrossa, kadulla, kaupoissa, nähtävyyksissä. Ikinä et saa omaa rauhaa missään, paitsi ehkä hotellihuoneessa. Käytimme metroa, mutta suosittelen varaamaan tarpeeksi aikaa siihenkin sillä ihmisiä on niissäkin ihan tajuttomasti. Aina ei mahdu edes sisään. Metrot myös pysähtelevät kaikenmaailman huoltotöiden takia, joten niihin ei ole ihan täysin luottaminen. Heathrow express on loistava tapa siirtyä kentältä Paddingtonin asemalle, kallis, mutta nopea ja luotettava. Suosittelen.

Varasimme Maddame Tussaudsille viimeisen mahdollisen ajan, olisiko ollut varttia yli 19. Se oli ihan loistava ajoitus. Ei yhtään jonoa ( päivällä jono oli monen korttelin mittainen ) ja sai rauhassa kuvailla vahanukkejen kanssa. Nykyään se on mahdollista. Paljon oli selfiekepillä käyttöä. Nuket on kyllä hienoja! Todella aidon näköisiä. Paitsi Emma Watson joka ei vaan minusta näytä yhtään itseltään. Kierros kesti arviolta noin pari tuntia, mikä oli sopiva aika. Suosittelen kyllä paikkaa. Tälläkertaa teemana oli Star Wars, mikä ei ole minua henkilökohtaisesti niin kiinnostanut mutta vahanuket niistäkin olivat hienoja.

Me käytimme tosiaan metroa liikkumiseen, kannattaa ostaa se Oyster Card jonka kanssa voi matkustaa rajattomasti. Kuten sanoin Lontoo ei ole mitenkään halpa maa, kaikki maksaa : syöminen, matkustaminen, shoppailu, nähtävyydet. Kannattaa oikeasti varata puntia mukaan. Onneksi moniin nähtävyyksiin ei tarvitse maksaa mitään, jos haluaa vilkuilla ne ulkoa.

Jos haluat tavata maailman ystävällisemmät ihmiset, niin eikun Britteihin. Britit ovat luonnostaan kohteliaita, kannattaa tosiaan opetella käyttämään paljon kohteliaisuus- fraaseja. Britit harrastaa paljon small talkia, joka on usein meille vähän vierasta. Mieheni oli ihan loistava tässä, kuuntelin ihaillen kun taksikuskin kanssa käytiin pitkät pätkät jutustelua aiheesta kuin aiheesta. Ei voi ikinä käyttää liikaa Your Welcome, Sorry, lauseita. Itsekin välillä vaan töksäytin rallienglannissa what :D Kun en kuullut / ymmärtänyt jotain. I beg you pardon- on jo paljon parempi.

Palataan tähän upeaan Harry Potter touriin vielä omassa postauksessa. 

 Englanti ja tälläkertaa Lontoo oli juuri sitä mitä oli unelmoinutkin. Ihana brittiläinen, vähän vanhanaikainen kulttuuri. Vilkas kaupunki jossa oli aina elämää. Britti aksentti. Ystävälliset ihmiset ( toisinkuin Kroatiassa ). Ensi keväänä aijomme suunnata Englannin maaseudulle, jonka uskon olevan vielä enemmän sitä todellista Englantia. En malta odottaa! Osa sydäntäni jäi totisesti matkalle, ja se kaipuu joka asui minussa aina ennen vahvistui. Onneksi pian pääsemme takaisin. On vain niin upeaa kun saa elämässä toteuttaa sellaisen unelman josta on haaveillut 15- vuotta. Sille tunteelle ei ole sanoja, ja kun lentokoneessa pitää kiinni omasta rakkaastaan, tuntuu että elämä on juuri siinä. Tässä ja nyt.