2016

Uutta Vuotta 2016 on takana viikon verran, ja suunnitelmia etenkin tammikuulle riittää. Palataan kuitenkin sen verran vielä Uuteen Vuoteen, että vietimme sen mieheni kanssa omien sukulaisteni kanssa. Söimme, katselimme jääkiekkoa. Siitä sitten lähdimme mieheni kanssa kaksi syömään, josta tultiin kotiin valaamaan tinaa. Tinan jälkeen kaupungin ilotulitukset vuorossa. Rauhallinen uusi vuosi siis kaiken kaikkiaan. Joululoma oli muutenkin aivan ihana, oli niin rentoa vain olla miehen kanssa. Kävimme ulkona syömässä, päivällä leffassa, tavattiin ihmisiä, nukuttiin pitkään, katsottiin lätkää, naurettiin, juteltiin yömyöhään. Rentoa touhua, ilman mitään aikarajotteita. Se teki hyvää, mutta sunnuntai- ilta kun mies piti hyvästellä. Koville otti. Vaikea edes löytää sanoja ikävälle.

Tammikuussa meillä on kahdet häämessut, sen lisäksi menemme käväisemään Winter Dog Show'ssa. Minulla on muutama ystävieni kanssa sovittu tapaaminen, mieheni käy yksissä koekuvauksissa. Tammikuussa ei siis hirveästi ole viikonloppuisin vapaata aikaa.

Huhtikuussa ( jota odotan ihan valtavasti) lähdemme mieheni kanssa reissuun. Kohteena tällä kertaa aivan ihana Skotlanti. Se on yksi paikka Briteissä jonne olen halunnut jo ties miten pitkään mennä. Olemme katselleet vähän kohteita jotka haluamme nähdä, ja mikä tietenkin hienointa auto on myös vuokrattu kolmeksi päiväksi, mikä mahdollistaa myös upeiden maisemien näkemisen. Edinburgh on kuitenkin pääkohteemme. En malttaisi odottaa reissua, mutta kyllähän se sieltä tulee.

Muistatteko surullisen kuuluisan koira hankkeeni? Puhuin siitä ainakin täällä : On step at a time & täällä : koirakuume
Koirahan oli minulle jo aikoinaan alustavasti varattu, mutta sopivaa pentua ei syntynyt ja sitten tuli mies ja etäsuhde - eikä pentu sopinut siihen kuvioon. Mies rakastaa koiria ja olemmekin yhdessä alkaneet asiaa työstämään tässä. Tällä kertaa kuitenkin aika paljon maltillisemmin ja rauhallisemmin. Katsotaan mitä vuosi tuo mukanaan tämä asian osalta. Osittain siksi käymme tuolla koiranäyttelyssä vähän katselemassa ja ihmettelemässä.

Syksyllä saattaa olla reissukin tiedossa, mutta siitä emme ole sen tarkemmin vielä päättäneet.

Tämä vuosi tulee osittain olemaan varmasti mielenkiintoinen. Reissuja joita olen odottanut, toivottavasti karvainen perheenjäsen elämäämme,häiden suunnittelua. Ennenkaikkea toivon että tänä vuonna pääsemme mieheni kanssa samankaton alle. Se on toiveistani yksi suurimmista. Keväällä päästään tästä turvotuksesta ja noista muutamista kertyneistä kiloista eroon, kun pyöräily tulee kuvioihin ja juoksu alkaa taas maittaa. Haluan ehdottomasti panostaa tänä vuonna terveelliseen elämäntapaan ja kumpikin meistä ( minä ja mies ) haluaa vähentää herkkuja. Minun pitää myös lisätä veden juontia, koska talvella se on taas jäänyt.

Vuosi on varmasti myös aika raskas, isovanhempani vanhenevat ja se tuo mukanaan omat haasteet ja surunsa. Viime vuonna mentiin jo aika hurjaa takapakkia, eivätkä asiat tuskin tuosta ainakaan parane. Toivottavasti eivät kauheasti pahenekkaan. Etäsuhteessa eläminen ainakin näin aluksi. ja siihen pitää suhtautua niin että sen pystyy hallitsemaan. Estää itseään murtumasta miljoonaksi palaseksi jokaisen sunnuntai- eron jälkeen. Nyt ei ole luvassa pitempiä viikonloppuja, tai lomaakaan ihan lähellä. Nyt on kestettävä ja suhde pitää pystyä pitämään oikeilla raiteilla. On panostettava viesteihin ja puheluihin. On ajateltava että tämä ei kestä ikuisesti, on jaksettava vaikka ikävä hakkaisi sisusta koko ajan pieniksi palasiksi. Tämä suhde on sen arvoista.

Toiveissa siis yllätyksellinen vuosi, mutta toisaalta toivon että ainakin töissä säilyisi syksyllä myös samat kuviot. Toivon rakkauden syventymistä mieheeni, paljon ihania ja romanttisia hetkiä. Iloa, riemua, onnistumisia. Toivon rohkeutta kohdata vaikeudet ja uskon että mies rinnallani kestän mitä vain. Selviämme mistä vain. Ystäväni saavat lapsia tänä vuonna ainakin kaksin kappalein, toivon että saan tutustua noihin uusiin elämän alkuihin.

Toivon myös kaikille lukijoilleni yllätyksellistä ja onnellista vuotta 2016! :)

Lontoo, Englanti

Niinkuin tiedättekin, rakastan matkustamista. Olen sellainen matkailija sielu. Työkaverini sanoo aina että hän mieluummin ostaa itselleen jotain konkreettista kuin lähtee matkustamaan. Minulle eri maissa vierailu on antanut ihan mielettömän paljon, erillaisten kulttuurien näkeminen, nähtävyydet, ihmiset, kieli  ja toisaalta myös oman kodin arvostaminen. On ihanaa lähteä reissua, mutta koti on aina koti. Sinne on ihana palata kokemusta rikkaampana.

Minulla on aina yksi maa ollut ylitse muiden. Englanti. Luin ensimmäisen Potterin 11- vuotiaana 1999 ja siitä saakka Englanti ja Lontoo on kulkenut kanssani. Se on minulle " se " maa. Sielunkumppani. Potterit eivät olleet ainut syy miksi rakastan Brittejä. Olin lähdössä 19- vuotiaana Au pairiksi, jolloin kolusin tämän maan läpikotaisin. Se syvensi rakkautta entisestään. Lähtö jäi haaveeksi, mutta Britannia ei hävinnyt sydämestäni mihinkään.

On hassua että niin paljon kuin olen Englantia rakastanutkin, ikinä ei tullut sopivaa kohtaa jotta olisin lähtenyt sinne. Aina kun olemme perheeni kanssa pohtineet matkaa, olen puhunut Lontoosta. Kuitenkin aina päädyttiin johonkin muuhun : kanariansaariin, Afrikkaan, Dubaihin, Välimerenristeilyyn. Lontoo jäi aina kakkoseksi. Ystäväni taas eivät kokeneet mitään suhdetta Englantiin, joten heidän kanssa valittiin Kroatia ja viime kesänä Rooma. Ei kenenkään ykkösvalintaa maana. 
Ajattelin tuolloin, että ehkä jonakin päivänä tulee jokin selitys sille miksi, miksi en pääse Englantiin. Maahan ja kulttuuriin, jota rakastan enemmän kuin mitään niistä maista joissa olen fyysisesti käynyt. Jotkut ihmiset pitivät sitä omituisena, mutta minulle Englanti on aina ollut olemassa - hyvin lähellä sydäntäni.

Sitten tapasin mieheni, jolle Englanti oli yhtä tärkeä ja läheinen kuin minulle. Hän oli asunut siellä töitä tehden kaksi vuotta ja rakastunut maahan. Se oli minulle unelmien täyttymys. Se oli se mistä olin aina unelmoinut. Matkasta rakkaani kanssa unelmieni maahan.

Varasimme kesäkuussa matkan ja se hetki kun laskeuduimme Heathrowille oli jotenkin epätodellinen. Vihdoinkin olin maassa jonne olin halunnut niin kauan. Vieressäni maailman tärkein ihminen. Varasimme neljän päivän loman, jossa oli mahdollisuus kiertää muutamia nähtävyyksiä ja nauttia Lontoosta. Myös raha tuli vähän vastaan, sillä Lontoo ei ole mikään halpa maa.

Ohjelmistossa oli Buckinghamin palatsi, Hyde Park, Maddame Tussaud's, St. James Park, Oxford street ja shoppailu, Big Ben, Tower Bridge sekä oma huippuni Warner Bros Studio Tour Harry Potter. Se oli senverran iso kokemus ja tärkeä kokemus että haluan kirjoittaa siitä oman postauksen.

Lontoossa on ihmisiä. Sitä on vaikea ymmärtää kun asuu Suomessa, mitä se on kun koko Suomen ihmismäärä ( ja enemmänkin ) tungetaan yhteen kaupunkiin. Ihmisiä on jokapaikassa, metrossa, kadulla, kaupoissa, nähtävyyksissä. Ikinä et saa omaa rauhaa missään, paitsi ehkä hotellihuoneessa. Käytimme metroa, mutta suosittelen varaamaan tarpeeksi aikaa siihenkin sillä ihmisiä on niissäkin ihan tajuttomasti. Aina ei mahdu edes sisään. Metrot myös pysähtelevät kaikenmaailman huoltotöiden takia, joten niihin ei ole ihan täysin luottaminen. Heathrow express on loistava tapa siirtyä kentältä Paddingtonin asemalle, kallis, mutta nopea ja luotettava. Suosittelen.

Varasimme Maddame Tussaudsille viimeisen mahdollisen ajan, olisiko ollut varttia yli 19. Se oli ihan loistava ajoitus. Ei yhtään jonoa ( päivällä jono oli monen korttelin mittainen ) ja sai rauhassa kuvailla vahanukkejen kanssa. Nykyään se on mahdollista. Paljon oli selfiekepillä käyttöä. Nuket on kyllä hienoja! Todella aidon näköisiä. Paitsi Emma Watson joka ei vaan minusta näytä yhtään itseltään. Kierros kesti arviolta noin pari tuntia, mikä oli sopiva aika. Suosittelen kyllä paikkaa. Tälläkertaa teemana oli Star Wars, mikä ei ole minua henkilökohtaisesti niin kiinnostanut mutta vahanuket niistäkin olivat hienoja.

Me käytimme tosiaan metroa liikkumiseen, kannattaa ostaa se Oyster Card jonka kanssa voi matkustaa rajattomasti. Kuten sanoin Lontoo ei ole mitenkään halpa maa, kaikki maksaa : syöminen, matkustaminen, shoppailu, nähtävyydet. Kannattaa oikeasti varata puntia mukaan. Onneksi moniin nähtävyyksiin ei tarvitse maksaa mitään, jos haluaa vilkuilla ne ulkoa.

Jos haluat tavata maailman ystävällisemmät ihmiset, niin eikun Britteihin. Britit ovat luonnostaan kohteliaita, kannattaa tosiaan opetella käyttämään paljon kohteliaisuus- fraaseja. Britit harrastaa paljon small talkia, joka on usein meille vähän vierasta. Mieheni oli ihan loistava tässä, kuuntelin ihaillen kun taksikuskin kanssa käytiin pitkät pätkät jutustelua aiheesta kuin aiheesta. Ei voi ikinä käyttää liikaa Your Welcome, Sorry, lauseita. Itsekin välillä vaan töksäytin rallienglannissa what :D Kun en kuullut / ymmärtänyt jotain. I beg you pardon- on jo paljon parempi.

Palataan tähän upeaan Harry Potter touriin vielä omassa postauksessa. 

 Englanti ja tälläkertaa Lontoo oli juuri sitä mitä oli unelmoinutkin. Ihana brittiläinen, vähän vanhanaikainen kulttuuri. Vilkas kaupunki jossa oli aina elämää. Britti aksentti. Ystävälliset ihmiset ( toisinkuin Kroatiassa ). Ensi keväänä aijomme suunnata Englannin maaseudulle, jonka uskon olevan vielä enemmän sitä todellista Englantia. En malta odottaa! Osa sydäntäni jäi totisesti matkalle, ja se kaipuu joka asui minussa aina ennen vahvistui. Onneksi pian pääsemme takaisin. On vain niin upeaa kun saa elämässä toteuttaa sellaisen unelman josta on haaveillut 15- vuotta. Sille tunteelle ei ole sanoja, ja kun lentokoneessa pitää kiinni omasta rakkaastaan, tuntuu että elämä on juuri siinä. Tässä ja nyt.