Warner Bros. Studio Tour London - The Making of Harry Potter

Törmäsin tähän kierrokseen kun olimme tekemässä varausta Lontoon matkallemme.  Tiesin kyllä että Lontoossa on Warner Brosin Studio, mutta mieleeni ei jostain kumman syystä ollut tullut että voisimme mennä sinne käymään, nyt kun kerrankin Lontoossa olemme. Innostuin heti tästä ihan mielettömästi. Olin 11- vuotias kun isäni osti minulle ensimmäisen Harry Potterin, sen jälkeen ne ovat aina olleet minulle se kirjasarja. Viisasten Kivi on minulle rakkain esine kodissani, pelastaisin sen ensimmäisten joukossa jos tälläinen tilanne tulisi. Kirjat on luettu...en edes tiedä miten monta kertaa! Ainakin niin monta kertaa että sivut on kellastuneet, muutama irronnutkin ja niistä löytyy pikkuisia tahroja. Osa sivuista on mennyt kupruun kun kyyneleet on valuneet niihin.

Voisin melkeinpäin sanoa että Harry Potterit pelastivat minut ajoittain synkät teinivuoteni. Ne olivat minun pakoreittini ahdistavasta kotiolosta, koulusta ja lihavuudesta jonnekin ihan muualle. Maailma johon saatoin uppoutua silloin kun vihasin itseäni kaikkein eniten. Ne naurattivat, itkettivät, hämmensivät, toivat minulle uusia ystäviä ja loivat myös omaakin halua kirjoittaa. Olen ihan oikeasti paljosta velkaa J.K. Rowlingille. Olen paljosta velkaa Harry Potterille. Ne todellakin pelastivat minut.

Puhuimme mieheni kanssa että varataan liput heti kun ehditään ja kuinkas sitten kävikään ne olivat loppu kuukautta aijemmin kun tarkoituksena oli varata. Arvatkaa olinko pettynyt! Mies sanoi uskollisesti et kyl me sinne päästään. Ajattelin että miten ihmeessä jos ne kerran on ihan täynnä. Mies selvitti , viestitti ja soitteli. Viikon putkeen. Ja lopulta sain sen viestin : Meillä on liput sinne! Olin super innoissani. Ja super kiitollinen miehelleni, hän ei edes tiedä miten tärkeästä asiasta on kysymys, tai ehkä hän sittenkin tietää. Näkihän kuitenkin ihan hirveästi vaivaa sen kaiken eteen.

Pääsimme siis studioille 3.8. kello 16.00 Pääsyt kierrokselle on porrastettu. Meille järjestettiin myös yksityis kyyti suoraan Studion eteen, mikäli oli ihan loistavaa. Paikka on nimittäin aika keskellä ei mitään. Mutta ei hätää, luin netistä että sinne pääsee kyllä ihan julkisilla kulkuneuvoillakin esim. seuraavasti : Ensin Charing Crossin metroasemalla, josta Northen Line metro ja sillä London Euston rautatieasemalle. Eustonilta pitää ostaa junalippu Watford Junctioniin josta pääsee bussilla sitten studioille. Varmasti on muitakin tapoja päästä paikanpäälle. 

Ennen sisälle menoa on mahdollista ostaa digital guide, jossa on kuulokkeet sekä pieni näyttö. Se maksoi muistaakseni noin 5 puntaa ja sisältää ylimääräistä tietoa sekä studioista että elokuvien teosta, Potter- fanille siis järkevä sijoitus. Otimme sen minulle, mies sanoi että selviää ilmankin :D Jonottaminen sisään ei kestänyt kovinkaan kauan. Pääsimme ensin huoneeseen jossa kerrottiin lyhyesti kierroksesta ja sen jälkeen elokuvateatterimaieen paikkaan jossa näytettiin pieni filmi. Tunsin silloin silmäkulmissani kiiltelevät kyyneleet, mutta koitin estää niitä tulemasta. 

Pieni odottelu jonka jälkeen ovet aukesivat Suureen Saliin. Se tunne kun astut kuin keskelle elokuvaa joita on katsellut ihan pikkutytytöstä saakka oli ihan mieletön. Kylmät väreet menivät pitkin kroppaani. Vieressä olevani nainen oli ilmeisesti yhtä mykistynyt kun mutitsi ääneen " OH MY GOD!" Samat ajatukset kyllä oli minulla kun astuin Suureen Saliin. 

Suuren Salin jälkeen saikin sitten kiertääkin ihan omassa tahdissa. Minä porhalsin mykistyneenä, haltioituneena ja lumoutuneelta guideni kanssa sinne sun tänne kuvaillen kuin mielipuoli. Mieheni nauroi minua ja katseli perääni ilmeisesti välillä vähän huvittuneena. Kaikkia kuvausrekvisiittoja, asuja, peruukkeja, screenejä kohtauksista löytyi jokaisen kulman takaa. Välillä sai olla ihan tarkkana ettei mennyt jonkun mielenkiintoisen paikan ohi.

Kestää jonkunaikaa ymmärtää että tuossa ne ovat. Kaikki mitä puvut mitä näyttelijät ovat käyttäneet, tuo on oikeasti ollut Daniel Randcliffen tai Emma Watson päällä. Tuota on oikeasti käytetty leffoista. Mieheni ei ole mikään Potter - fani, ei varmaan ole nähnyt kuin yhden leffan mutta hänkin piti kaikkia rekvisiittoja, tietoiskuja yms. todella mielenkiintoisina.

Kierros kesti kolme tuntia ja voin kertoa että se menee kuin siivillä! Nähtävää on niin paljon että itse voisin hyvin mennä uudestaankin tuonne. Tuntui että kolme tuntia hävisi jonnekin lähes silmänräpäyksessä. Kierroksen aika löytyy yksi ravintola, josta on mahdollista ostaa jotakin syötävää sekä juotavaa. Sekä maistaa Kermakaljaa ;) Maistoin ja voin sanoa että ei kiitos. Ei minun juttuni. Tosin tämä oli kylmää ja kirjoissahan Kermakalja on usein kuumaa, joten voi olla että olisi maistunut erillaiselta lämpimänä.  Valikoima ei ole mikään suuri ja hinnat aika korkeita, joten suosittelen syömään kotona.

Studio on iso! Tilaa on reilusti sisällä ja myös pieni kaistale ulkona. Studioilta löytyy myös kauppa jossa on sitten ihan kaikkea maan ja taivaan väliltä. Mitä kukaan Potter- fani voisi ikinä kuvitella tarvitsevansa, se löytyy kaupasta. Hintataso tosin huimaa aikalailla päätä, joten itse pysyttelin kovin maltillisena. Viitat oli ainakin 80 puntaa ja taikasauvat muistaakseni 30 - 40 punnan välillä. Toki jotain piti ostaa joten ostin avaimenperän, sekä kirjan jossa kerrottiin kierroksesta.

Olikohan jotain muuta tärkeää mitä halusin kertoa? On sitten iso fani , pieni fani tai vähän kiinnostunut kirjoista niin en voi muuta kuin lämpimästi suositella. Toki ihmiselle joille kirjat merkitsevät yhtäpaljon kuin itselleni paikka antaa vielä tuplasti enemmän. Minulle kirjat on aina rakkaimmat, mutta tottakai elokuvillakin on paikkansa sydämessäni, ne kuitenkin pohjautuvat rakastamaani teoksiin. Kaikki lavasteet on vain niin uskomattoman hienoja! Niitä on vaikea kuvailla, mutta itse olin kyllä todella mykistynyt. Ehdottomasti yksi elämäni hienoimmista kokemuksista. Matka jota en tule koskaan unohtamaan, välillä kun vilkuilin miestäni joka onnellisena hymyili kun näki minun onneni- tuntui täydentävän koko hetken. <3

Lontoo, Englanti

Niinkuin tiedättekin, rakastan matkustamista. Olen sellainen matkailija sielu. Työkaverini sanoo aina että hän mieluummin ostaa itselleen jotain konkreettista kuin lähtee matkustamaan. Minulle eri maissa vierailu on antanut ihan mielettömän paljon, erillaisten kulttuurien näkeminen, nähtävyydet, ihmiset, kieli  ja toisaalta myös oman kodin arvostaminen. On ihanaa lähteä reissua, mutta koti on aina koti. Sinne on ihana palata kokemusta rikkaampana.

Minulla on aina yksi maa ollut ylitse muiden. Englanti. Luin ensimmäisen Potterin 11- vuotiaana 1999 ja siitä saakka Englanti ja Lontoo on kulkenut kanssani. Se on minulle " se " maa. Sielunkumppani. Potterit eivät olleet ainut syy miksi rakastan Brittejä. Olin lähdössä 19- vuotiaana Au pairiksi, jolloin kolusin tämän maan läpikotaisin. Se syvensi rakkautta entisestään. Lähtö jäi haaveeksi, mutta Britannia ei hävinnyt sydämestäni mihinkään.

On hassua että niin paljon kuin olen Englantia rakastanutkin, ikinä ei tullut sopivaa kohtaa jotta olisin lähtenyt sinne. Aina kun olemme perheeni kanssa pohtineet matkaa, olen puhunut Lontoosta. Kuitenkin aina päädyttiin johonkin muuhun : kanariansaariin, Afrikkaan, Dubaihin, Välimerenristeilyyn. Lontoo jäi aina kakkoseksi. Ystäväni taas eivät kokeneet mitään suhdetta Englantiin, joten heidän kanssa valittiin Kroatia ja viime kesänä Rooma. Ei kenenkään ykkösvalintaa maana. 
Ajattelin tuolloin, että ehkä jonakin päivänä tulee jokin selitys sille miksi, miksi en pääse Englantiin. Maahan ja kulttuuriin, jota rakastan enemmän kuin mitään niistä maista joissa olen fyysisesti käynyt. Jotkut ihmiset pitivät sitä omituisena, mutta minulle Englanti on aina ollut olemassa - hyvin lähellä sydäntäni.

Sitten tapasin mieheni, jolle Englanti oli yhtä tärkeä ja läheinen kuin minulle. Hän oli asunut siellä töitä tehden kaksi vuotta ja rakastunut maahan. Se oli minulle unelmien täyttymys. Se oli se mistä olin aina unelmoinut. Matkasta rakkaani kanssa unelmieni maahan.

Varasimme kesäkuussa matkan ja se hetki kun laskeuduimme Heathrowille oli jotenkin epätodellinen. Vihdoinkin olin maassa jonne olin halunnut niin kauan. Vieressäni maailman tärkein ihminen. Varasimme neljän päivän loman, jossa oli mahdollisuus kiertää muutamia nähtävyyksiä ja nauttia Lontoosta. Myös raha tuli vähän vastaan, sillä Lontoo ei ole mikään halpa maa.

Ohjelmistossa oli Buckinghamin palatsi, Hyde Park, Maddame Tussaud's, St. James Park, Oxford street ja shoppailu, Big Ben, Tower Bridge sekä oma huippuni Warner Bros Studio Tour Harry Potter. Se oli senverran iso kokemus ja tärkeä kokemus että haluan kirjoittaa siitä oman postauksen.

Lontoossa on ihmisiä. Sitä on vaikea ymmärtää kun asuu Suomessa, mitä se on kun koko Suomen ihmismäärä ( ja enemmänkin ) tungetaan yhteen kaupunkiin. Ihmisiä on jokapaikassa, metrossa, kadulla, kaupoissa, nähtävyyksissä. Ikinä et saa omaa rauhaa missään, paitsi ehkä hotellihuoneessa. Käytimme metroa, mutta suosittelen varaamaan tarpeeksi aikaa siihenkin sillä ihmisiä on niissäkin ihan tajuttomasti. Aina ei mahdu edes sisään. Metrot myös pysähtelevät kaikenmaailman huoltotöiden takia, joten niihin ei ole ihan täysin luottaminen. Heathrow express on loistava tapa siirtyä kentältä Paddingtonin asemalle, kallis, mutta nopea ja luotettava. Suosittelen.

Varasimme Maddame Tussaudsille viimeisen mahdollisen ajan, olisiko ollut varttia yli 19. Se oli ihan loistava ajoitus. Ei yhtään jonoa ( päivällä jono oli monen korttelin mittainen ) ja sai rauhassa kuvailla vahanukkejen kanssa. Nykyään se on mahdollista. Paljon oli selfiekepillä käyttöä. Nuket on kyllä hienoja! Todella aidon näköisiä. Paitsi Emma Watson joka ei vaan minusta näytä yhtään itseltään. Kierros kesti arviolta noin pari tuntia, mikä oli sopiva aika. Suosittelen kyllä paikkaa. Tälläkertaa teemana oli Star Wars, mikä ei ole minua henkilökohtaisesti niin kiinnostanut mutta vahanuket niistäkin olivat hienoja.

Me käytimme tosiaan metroa liikkumiseen, kannattaa ostaa se Oyster Card jonka kanssa voi matkustaa rajattomasti. Kuten sanoin Lontoo ei ole mitenkään halpa maa, kaikki maksaa : syöminen, matkustaminen, shoppailu, nähtävyydet. Kannattaa oikeasti varata puntia mukaan. Onneksi moniin nähtävyyksiin ei tarvitse maksaa mitään, jos haluaa vilkuilla ne ulkoa.

Jos haluat tavata maailman ystävällisemmät ihmiset, niin eikun Britteihin. Britit ovat luonnostaan kohteliaita, kannattaa tosiaan opetella käyttämään paljon kohteliaisuus- fraaseja. Britit harrastaa paljon small talkia, joka on usein meille vähän vierasta. Mieheni oli ihan loistava tässä, kuuntelin ihaillen kun taksikuskin kanssa käytiin pitkät pätkät jutustelua aiheesta kuin aiheesta. Ei voi ikinä käyttää liikaa Your Welcome, Sorry, lauseita. Itsekin välillä vaan töksäytin rallienglannissa what :D Kun en kuullut / ymmärtänyt jotain. I beg you pardon- on jo paljon parempi.

Palataan tähän upeaan Harry Potter touriin vielä omassa postauksessa. 

 Englanti ja tälläkertaa Lontoo oli juuri sitä mitä oli unelmoinutkin. Ihana brittiläinen, vähän vanhanaikainen kulttuuri. Vilkas kaupunki jossa oli aina elämää. Britti aksentti. Ystävälliset ihmiset ( toisinkuin Kroatiassa ). Ensi keväänä aijomme suunnata Englannin maaseudulle, jonka uskon olevan vielä enemmän sitä todellista Englantia. En malta odottaa! Osa sydäntäni jäi totisesti matkalle, ja se kaipuu joka asui minussa aina ennen vahvistui. Onneksi pian pääsemme takaisin. On vain niin upeaa kun saa elämässä toteuttaa sellaisen unelman josta on haaveillut 15- vuotta. Sille tunteelle ei ole sanoja, ja kun lentokoneessa pitää kiinni omasta rakkaastaan, tuntuu että elämä on juuri siinä. Tässä ja nyt.