Minä 1 - Herkut 0

Huheijaa! Mikä päivä! Tälläisinä hetkinä korostuu vain entistä selkeämmin tarpeeni syödä tunteisiin. Tänään nimittäin palattiin työelämään ja jestas mikä päivä. Uusia lapsia aloitti ja eivätkös ne huuda kuin hyeenat, sitten on vielä tutustujia käymässä. Tuntui kun töistä lähdin että korvissa soi ja näkökentässä lenteli koko ajan vaippoja ja lasten naamoja. Otti aika koville kun lomailu on ollut vallan mahtavaa, saanut mennä nukkumaan silloin kun haluaa ja tehdä mitä lystää. Eihän sitäkään nyt pitemmän päälle jaksa, mutta kyllä sellaisen kuukauden voi ilman muuta lomailla. Näin talvellakin.

Sitten kun alkaa stressaamaan niin johan on taas pahat mielessä. Kaupassa tuoksui ihana tuore leipä...tai jos oikeastaan aloitetaan ihan alusta niin lauantaina olin käymässä ihanan mammani luona, joka oli tehnyt mustikkapiirakkaa. Siskoni istahti tuoliin ja otti ison palan piirakkaa, kuten myös mammani. Minä vaan ajattelin että ei. Hang in there! Pystyt siihen. Älä ota. Mammallani nimittäin iskee aina ihan uudenlainen vaikeus, tiedättekö ne iso-äidit jotka jo itsessään tuoksuvat pullalle ja letuille ja joka kerta keittiöstä leijailee herkullinen leivosten tuoksu, ja kaapit notkuvat kymmentä eri suklaa lajiketta ? Mammani on juuri sellainen. Pikkutytöstä saakka olen kipittänyt niille kaapeille ja syönyt suklaata, herkutellut Mamman letuilla. Ne ovat aina olleet maailman parhaita, ja ovat sitä edelleen. Kotona pystyn olemaan helpommin herkuttelematta, mammallani se on kahta kauheampaa. Olin siis erittäin iloinen kun pienen hengentaiston jälkeen oma mustikkapiirakkani jäi vuokaan ja tein iltapalaksi salaattia.

Niin palatakseni tämän päivän kauppareissuun, niin leipä haisi ja kaikki muutkin taas oikein ponnahteli silmieni eteen. Vähänkin kun ottaa koville , harmittaa, stressaa niin ruoka on mielessä. Varsinkin siis tuollaiset " Ei pitäisi syödä " ruoat. Sitten selvisin kotiin, täysin karpeilla ostoksilla, pakotin itseni 40 minuutin lenkille ja lenkiltä tultuani sitten ruoka valmistumaan ja ei taas ole elämä enää yhtään niin vaikeaa. Nuo ovat vaan huonoja yhdistelmiä , väsymys, stressi, ahdistus ja kiljuva nälkä. Niitä tulisi välttää, mutta minkäs teet.

No tänään siis kaikenkaikkiaan onnistui hyvin ruokailut, vaan kaks kunnon ateriaa. Tarpeeksi rasvaa ja proteiinia. Nyt on vaan hirvittävä väsymys eikä huominen työpäivä näytä yhtään niin aurinkoiselta kuin mitä ajattelin, tai miltä se yleensä näyttää. Mut eiköhän se tästä taas :) Kunhan herkut pysyy hyllyssä.