2005
Tuntuu nyt jotenkin hassulta että vuosi takaperin kun meillä oli ala-asteen luokkakokus, kerroin avoimesti kaikille laihdutuksestani, muutoksestani ja siitä kuinka paljon olin kiloja pudottanut. Jos vastaava tilanne tulisi nyt, ja varmasti kohta tuleekin niin ei tulisi pieneen mieleenikään esittelykierroksella alkaa ruotimaan että jooh, olinpa ennen sellainen paksukainen mutta sitten onneksi tajusin laihduttaa. Haha.
Juu ei.
2008
Kahden viikonpäästä meillä on ylä-asteen luokkakokous ja nuo hetket...ne ovat vaan aina olleet niitä minun hetkiäni. Tuntuisi oikeastaan aika ahdistavalta mikäli tarvitsisi pullukkana mennä esittelemään omaa olemustani niille ihmisille joita jokatoinen päivä inhosin ja jokatoinen päivä en inhonnut. Kuitenkin ylä-asteella kärsin kaikkein eniten sekä henkisistä vaikeuksita että ulkonäköpaineista ja on tietenkin kaksinverroin mukavempi mennä paikalle, kun kummatkin olen hyvin pitkälti selvittänyt.Ainakin olen niin paljon voitonpuolella siitä mitä joskus noina aikoina läpi käytiin. En usko että kovin moni ihminen ajattelee ylä-aste aikaa mitenkään erityisen helppona ajanjaksona. Itse ainakin toivoin niiiin kovasti kuuluvani siihen suosittuun porukkaan ja halusin miellyttää niitä ihmisiä joita ei todellakaan olisi tarvinnut miellyttää.
Tuntui että ylä-asteella oli koko ajan ihmeellinen kastijako. Oli kysymys sitten ruokailusta, liikuntatunneista tai kotitaloustunneista. Ahdistavaa. Olisi tarvinnut olla hyvännäköinen, mutta en ollut. Olisin halunnut olla hyvännäköinen, mutten vaan valitettavasti ollut. Sen kanssa sitä sitten taisteltiin. Toisaalta ylä-asteelta jäi mieleen myös paljon hauskoja ja hassuja tapahtumia, joita on voinut myöhemmällä iällä naureskella. Kyllä sitä niin lapsi silloin vain oli.
2011
Tosiaan, en kyllä missään nimessä enää lähtisi kenellekään sanomaan että olen laihduttanut. Kai se nyt sitten jokainen omilla silmilläänkin näkee. Vähän semmoselta turhalta kehuskelulta se tuntuu, mitä varmaan vähän halusin tuolla ala-asteen luokkakokouksessa harrastaa. Nyt olen enemmän sitten jo sitä mieltä että puhukoot ulkomuotoni sitten puolestaan, en koe tarvetta selitellä kenellekään tekojani. Totta kai jos joku kysyy niin vastaan, mitä olen tähänkin saakka tehnyt.
Tässä lähiaikoina olen kuullut myös kahdelta muultakin ihmiseltä, etteivät kuulemma tunnistaisi minua jos kadulla tulisin vastaan. Mikä tosiaan on ihan ymmärrettävää, ei sitä kaikkia ihmisiä meinaa tunnistaa vaikkeivat olisi laihtuneetkaan.
2013
Se on sitten taas viikonloppu ohitettu ja huomenna paluu arkeen. Nämä sunnuntai- illan lamaannukset ovat kyllä inhottavia. Jos perjantai on viikon paras päivä niin sunnuntai-ilta / maanantai on kyllä sitten taas pahimmasta päästä. Kyllä se viikko siitä lähtee käyntiin kun selviää maanantaista. Ehkä niin tälläkin viikolla toivottavasti.
