Voiko etäsuhde toimia? Jos niin miten?

Tähän törmää aina välillä, ihmisten ihmettelyyn siitä miten etäsuhde oikein pidetään kunnossa. Kun kerron että mieheni asuu Helsingissä kohtaan välillä joko ihmetteleviä katseita, sääliviä katseita, surkeita katseita ja sitten kaikkea siltä väliltä. Ihmiset veikkailevat ja veikkailivat paljon että miten kauan suhteeni kestää. Kestääkö se välimatkan? Tiedän että moni oikeasti epäili sitä, en tiedä epäileekö enää mutta etenkin töissä moni ei varmasti uskonut että jaksan kovin kauan rempata kahden kaupungin välillä. Ei mikään rakkaus vaan voi olla niiiin suurta.

Kun ryhtyy etäsuhteeseen ajattelee että se loppuu joskus. Toki alussa sitä vaan tutustuu toiseen ja miettii että onko tuo toinen sitä mitä minä etsin ja haluan. Silloin ajatteli aina viikon kerrallaan, kunnes sitten jossain vaiheessa alkoi elää ajatukselle että etäsuhde loppuu joskus- silloin kun ymmärsi että tuossa on juuri sitä mitä minä olen etsinyt. Me emme ikinä tehneet, eikä meillä nytkään ole tarkkaa suunnitelmaa siitä MILLOIN etäsuhde loppuu, mutta meillä kummallakin on haave siitä että joskus ollaan yhdessä. Se on yksi kantava ajatus aina silloin kun ikävä käy sietämättömäksi. Silloin kun kaipaa toista kaikkein eniten, muistuttaa vain itselle ettei tämä kestä ikuisesti. Joskus me heräämme saman katon alta, ja joskus jaamme arjen tapahtumat heti illalla emmekä viikonloppuisin.

Mikään suhde ei toimi ilman luottamusta, ei sellainen missä asutaan yhdessä eikä sellainen jossa ollaan kilometrien päässä toisistaan. Aina hoetaan että etäsuhteessa luottamus on vielä tärkeämpää kun toinen on niin kaukana eikä hänen liikkeistään tiedä. Totta on myös se että ihan lähelläkin oleva voi pettää,  jos niin haluaa. Ei siihen tarvita etäisyyttä jos haluaa heilutella peittoja, se on ihan fakta.

Totta kai etäsuhde asettaa siinä mielessä haasteensa kun ei näe toista, on helpompi alkaa kuvittelemaan päässän mitä vain. Minulle ainakin ilmeiden ja eleiden tulkinta on helpompaa kuin viestien ja puheluiden. Varmaan se on monelle muullekkin. Pettämisen peittäminen varmasti on helpompaa etäsuhteessa, koska viestien kautta on helpompi lähetellä vakuuttelevia viestejä, tai esittää jotain muuta kuin on. Aukkoja kun kuitenkin tulee näkemiseen. Toisen ollessa lähellä voi helpommin alkaa huomaamaan jotain merkkejä, enemmin tai myöhemmin. Toki tämä on aika suhde kohtaista.

Luottaminen on kuitenkin yritettävä pitää hengissä. Se ei alussa todellakaan ole helppoa, kun ei tunne toista. Ei tiedä näkeekö se nyt jotain muita omassa kotikaupungissaan, sillä aikaa kun minä täällä näen vaalenpunaisia unia. Luottamus kuitenkin rakentuu vahvaksi kun suhde etenee, tunteet kasvaa, ja yhteys lujittuu. Niin meillä ainakin. Luotan mieheeni, en pelkästään siksi koska uskon rakkautteemme vaan myös siksi että se on ainut mahdollisuus jossa oma mielenterveys säilyy. Jos käy hullusti, niin sitten käy. Piruja voi aina maalata seinälle.

Yhteinen aika. Etäsuhteessa se on yksi asia joka joko pitää suhteen koossa tai rikkoo sen. Mikään suhde ei kestä jos aikaa sille toiselle ei ole. Etäsuhteessa pitää joskus järjestämällä järjestää sitä, mikä saattaa kuulostaa vähän hassulta, mutta loppujen lopuksi se on vain parisuhteen parhaaksi. Me näemme joka viikonloppu, joka on kummallekin tärkeää, sekä viestittelemme mahdollisimman useasti arkisin. Asiaa hankaloittaa se että olemme ristiin töissä, tämä takia olimme esim. keskiviikkona varanneet toisillemme soittoajan :D Joka kuulostaa erikoiselta, mutta näin ylläpidämme myös arkisin suhdetta. Se vaatii työtä, juuri työvuorojen vuoksi mutta on tähän saakka onnistunut ja varmasti onnistuu jatkossakin.

Kun mahdollisuus nähdä toisen arkea häviää on tärkeää saada edes jotain infoa siitä mitä toiselle kuuluu. Ainakin minulle oli. Sanoin joskus suhteemme alussa että ellen kuule sinusta mitään arkena, se väistämättä vieraannuttaa minua ja suhdettamme. Kaksi päivää on kuitenkin niin lyhyt aika että jos viiteen päivään ei kuule mitään ja sitten kaksi päivää on läsnä niin ei se riitä kannattelemaan suhdetta. Sitten on niitä suhteita jossa näkee harvemmin, silloin on VIELÄ tärkeämpää pitää myös niinä päivinä yhteyttä kun toinen ei ole fyysisesti läsnä. Yhteydenpito ei ole mikään rasite kun aidosti haluaa tietää mitä toiselle kuuluu. Minä ainakin haluan, kun toinen on monta kertaa päivässä muutenkin mielessä.

Näkemättömyys arkisin saa joskus miettimään kaikkea...noh vähemmän fiksua. Välillä oma pää kehittää jotain ihan käsittämättömiä skenaarioita, joilla ei ole totuuden kanssa minkäänmoista tekemistä. Mitä vähemmän niitä puhuu toisen kanssa, sitä enemmän ne oikeasti alkavat vaikuttaa ihan fiksuilta ja todelta. Itse olen mestari analysoimaan kaikkea, en niinkään ole epäluuloinen mutta saatan tulkita asioita ihan hitusen sivuraiteille. Sitten kun saan suuni auki niistä niin toinen ihmettelee että mitä ihmettä, ei hän tuollaista ollut edes ajatellut. Kuulun siihen kastiin joka tarvitsee tietynlaista tunteiden ylläpitämistä.

Tähän siis yksinkertainen vinkki : puhuminen. Kannattaa jakaa kaikki ajatukset joita tulee mieleen, jos ei tyytyväinen johonkin toimintatapahoin- kannattaa niistä jutella. Etäsuhde vaatii sydämen avamista enemmän kuin tavallinen suhde. Rehellinen asioiden käsitteleminen vie pitkälle. Mies ei ole kovin innokas siitä kun minä helposti olen hiljaa jos minua vaivaa joku. Ymmärrän häntä, toisen pään sisälle ei pääse jolloin herää kysymyksiä ; eikö tuo enää halua minua? Onko rakkaus loppunut? Onko sillä joku toinen? Erotaanko? Minusta saa välillä pusertaa asiat ulos ja olen kovasti joutunut opettelemaan sellaista avointa jutustelua. Se on helpottunut kun tietää että toinen on siinä ja haluaa ratkaista ikävät asiat. Toinen ei myöskään tuomitse, vaikka kyse olisi jostain mitättömästä. Saattaa olla että minua ärsyttää huonosti mennyt työpäivä jolloin olen etäinen viesteissä, ellen kerro tätä, toinen saattaa tulkita viestien töykeyden niin että ero kolkuttelee tai että olen löytänyt jonkun toisen.

Tämä takia, kortit pöytään.

Etäsuhde voi toimia. Jokainen suhde vaatii oman panostuksensa, etäsuhde vielä ekstra annostuksen sitä. Kummankin on tahdottava rakastaa yli välimatkan, jos vain toinen tahtoo sitä - kaikki loppuu enemmin tai myöhemmin. On pystyttävä rakentamaan toimiva suhde, nautittava jokaisesta hetkestä yhdessä mutta myös huomioitava se tosiasia että on ihan tervettä myös riidellä vaikka ollaankin etäsuhteessa. Minusta tämä on ihan suhteen parhaaksi. Kyllä mekin ollaan otettu yhteen ja välillä lyhyestä viikonlopusta on mennyt puolet siihen että ollaan mulkoiltu toisiamme kulmien alta. Tunteita ei tule tukahduttaa vain sen takia että on rajallinen aika yhdessä. Se saattaa hyvin kostautua myöhemmin. Ikinä en kuitenkaan ole kotiin lähtenyt riidoissa, aina ollaan puhuttu asiat läpi ja pyydetty sekä annettu anteeksi.

Kun nähdään ei kaiken tarvitse olla ihmeellistä, ei tarvitse koko ajan järjestää jotain viiden tähden ravintola illallisia. Minulle yksi parhaimmista hetkistä viikonlopussa on aamut jolloin makoillaan rauhassa sängyssä ja puhutaan. Ihan kaikesta, tyhmästä, tärkeästä , arkisesta. Nauretaan ja lopulta mennään yhdessä tekemään aamupalaa. Nautin niistä pienistä jutuista ; yhteisistä kauppareissuista, käsi kädessä kulkemisesta, hyvästä leffasta toisen kainalossa tai ruoan tekemisestä yhdessä. Haluan korostaa sitä että vaikka toista näkee harvemmin, niin ei ole tarkoitus että viikonloppu on jatkuvasti mitään ilotulitusta, liialliset odotukset saattavat tappaa romantiikan. Totta kai välillä on ihana tehdä jotain spesiaalia, mutta etäsuhteen ei pidä rakentua ainoastaan niille.

Voisin sanoa että yhteinen päämäärä, haaveet, unelmat joiden eteen kumpikin on valmis tekemään töitä, rehellisyys, puhuminen ja molemminpuolinen luottamus, halua tutustua ja oppia tuntemaan, positiivinen asenne sekä rakkaus toista ihmistä kohtaan ovat minulle olleet ne asiat jotka ovat pitäneet suhteeni kunnossa ja jotka tulevat myös jatkossa pitämään sen elossa.

Moni asia on itsestä kiinni, mutta mikään ei ole niin mahtavaa kuin se että siellä monen sadan kilometrin päässä on toinen ihminen joka haluaa, uskoo ja luottaa suhteeseen. Siihen että välimatka vahvistaa sitä entisestään, ja joka luo vakaan pohjan sille tulevaisuudessa saman katon alla elämiselle.

Asu :

Mekko : BikBok
Kello: O.N.E