Vaikeuksien kautta voittoon...

Mä en todellakaan ole mikään marraskuu tai lokakuu, fani. Mulle tämän pimeän vuodenajan ainut juttu on joulu, niinkuin blogiani lukeneet ovat varmaan jossain huomanneet :D En nauti kylmästä, enkä pimeästä. En tykkää urheilla pimeässä tai lähteä juoksemaan kun on kylmä. Lasten kanssa töissä ulkoileminen ei ole nautinollista. Inhottaa kun ei näe mitään. Asukuvista on turha edes haaveilla. Ihanin ajatus on vaan tulla kotiin, rojahtaa sohvalle ja syödä. Marraskuu on se kuukausi jolloin todellakin kertyy varmasti muutama ekstra kilo. Yritän aina syödä maltillisesti, mutta herkuttelun suhteen mennään välillä ihan väärille linjoilla.
Tällä hetkellä urheiluni on tasan tarkkaan kerran viikossa sali ja kerran viikossa juoksulenkki ja se on ihan tarpeeksi. Välillä nuokin molemmat vituttaa niin ankarasti jo silloin kun herää töihin.

Oltiin syyskuussa miehen serkun häissä Sotkamon lieppeillä. Oli ihan mahtavaa päästä vaihteeksi häihin, tuntuu että meidän suvussa hautajaiset on olleet paljon yleisempi trendi. Totta kai myös omien häiden kannalta on aina kiva olla häissä ja nappailla jotain kivoja ideoita. Noikin oli tosi rennot häät, kyseessä toisella kierroksella oleva rempseä pari, naisella häämekkona oli korsetti ja punainen hame. Ruoka oli ihan loistavaa porokeittoa ja rieskaa. Kaikki oli itsetehtyjä, kylmäsavulohi oli sekin itse kalastettua. Oli kivaa ja mielenkiintoista nähdä miehen perhettä ja sukua laajemminkin.

Löysin tuollaisen aivan ihanan säästöpossun Tallinan reissultamme. Mikä onkaan huomaamattomampi tapa saada rahaa säästöön kuin heittää välillä kolikoita possuun. Alimmainen kuva oli ihanilta työkavereiltani kihlajais - paketti. Olin todella yllättynyt lahjasta, en yhtään osannut odottaa mitään.

Kihlajais humun keskellä on ollut ihana elää, mutta mitä enemmän humu on laskeutunut olemme miehen kanssa kohdanneet varmaan haastavimmat ajat suhteessamme. Tai ainakin minusta tuntuu siltä. Olemme kumpikin olleet niin totaalisen kyllästyneitä elämään tätä etäsuhde elämää. Tuntuu että olen jonkunlaisessa häkissä vankina, josta en vaan pääse pois. Se tuntuu pahimmalta. Miehellä ei ole täällä töitä, eikä nykyisen työn takia kannata lähteä reissaamaan oman kaupunkini ja Helsingin väliä. Tilanne on luonut meidänkin välillemme kireän tunnelman.
Itseäni ahdistaa sen järkyttävän ikävän lisäksi, myös tämä jatkuva odottaminen. On kamalaa kun tykkään kuitenkin työstäni, mutta arjestani on jotenkin tullut jotain ihmeellistä selviämistä.  Eläminen tapahtuu vain viikonloppuna, miettikää vain kahtena päivänä viikossa?

Olemme nyt olleen yhdessä sen melkein puolitoista vuotta, sekä me että suhteemme tarvitsisi jo sen askeleen. Yhteisen arjen, yhteiset astiat, saman sängyn eikä näitä kilometrejä. Olen kauhulla katsonut mitä erossa oleminen tekee meille kummallekin mutta ennenkaikkea suhteelle. Riitoja, väärin ymmärryksiä, menetettyjä hetkejä arjessa. Me ei enää olla mitään parikymppisiä, ei tälläinen suhde ole mistään kotoisin. Kyllä minä jo haluaisin olla mieheni kanssa perhe, kutsua häntä avopuolisoksi.

Olemme pyöritelleet asiaa joka suuntaan, ja toivon. Todellakin toivon, että vuodenvaihteen jälkeen asia etenisi edes johonkin suuntaan. Sormet ja varpaat ristissä.

Ajattelin muuten jos jotain kiinnostaisi ammattini lähihoitaja/ lastenhoitaja, ja joku jostain kummallisesta ( :D ) syystä haluaisi päiväkotiin töihin, niin voisin siitä kirjoittaa jotakin tässä lähiviikkojen aikana :)

Kumpi mieluummin?

Pongasin Annan ja Sebastianin blogista hauskan Kumpi mieluummin- kyselyn ja hyödynsin sen ja esitin miehelle kysymykset :) Vastaukset erosivat välillä aika reilusti toisistaan, itselläni  ja miehelläni oli hauskaa pohtia näitä. Toivottavasti tekin jaksatte lukea! 

Jäätyä vai palaa kuoliaaksi?

Mies : Jäätyä, ei kirpaise kuin kerran.
 Minä : Hmm. Aika paha, ehkä jäätyä. Palaminen tuntuu aika brutaalilta.

Elää ilman internettiä vai puhelinta?

Mies : Elää ilman puhelinta. Netin kautta saa kaikki kiinni.
Minä : Ilman puhelinta, lähinnä käytän silläkin pääasiassa nettiä. Toisaalta tuon toisen kanssa voisi olla aika kurjaa keskustella vain netissä.

Saada mahdollisuus palata takaisin ajassa vai matkustaa tulevaisuuteen?

Mies : Tulevaisuuten.
Minä : Varmaan palata takaisin, vaikka sinäänsä en kaipaa yhtään menneitä niin joihinkin tilanteisiin voisin palata. En välttämättä halua nähdä tulevaisuutta, koska se väistämättä tarjoaa myös jotain ikävää.

Saada nolla vierasta tulemaan häihisi vai hautajaisi?

Mies: Hautajaisiin, häät on yhteiset, hautajaiset on pelkästään mun.
 Minä : Varmaan hautajaisiin, olisihan sekin jollain tavalla surullista mutta en olisi itse näkemässä sitä. Häissä se tietäisi sitä etteivät ihmiset arvosta suhdettani tai ratkaisujani, eivätkä kunnioita minua. Se satuttaisi varmasti.

Elää Harry Potter -maailmassa vai rikkaana ja kuuluisana?

Mies:  Haluisin valita Harry Potterin, mutta raha vetää puoleensa.
Minä : Ei kahta kysymystäkään. Harry Potter- maailmassa. Etenkään kuuluisuus ei houkuta yhtään.

Löytää tosirakkaus vai 10 000€?

Mies : Aikaisemmin olisin vastannut että 10 000, mutta nyt kun tietää mitä tosirakkaus on, niin vastaisin sen.
Minä : Tosirakkaus, raha on vain rahaa.

Viettää rantaloma vai kaupunkiloma

Mies : Tiettyjä poikkeuksia lukuunottamatta kaupunkiloma.
Minä : Marraskuussa valitsee kyllä ehdottomasti aurinkoisen rantaloman. Haluaisin vaan olla ja löhöillä.

Osata lentää vai lukea ajatuksia?

Mies : Ehdottomasti lentää, tulisi hulluksi jos pystyisi lukemaan.
Minä : Lentäminen, kätevä kulkutapa. Ajatusten lukeminen aiheuttaisi vaan kiukkua ja ärsytystä, kun kuulisi kaikkia hölmöjä juttuja.

 Tietää päivä jona kuolet vai syy johon kuolet?

Mies : Päivä. Ei kiinnosta miksi, vaan millon.
Minä : Ehkä mieluummin syy, jos tietäisi päivän eläisi jollain tapaa odottaenkin sitä. Kuolema yhtäkkiä olisi kaikkein paras vaihtoehto.

Viettää päivä surffaten vai surffaten netissä?

Mies : Ois mageeta jos osais surffata, mutta mieluummin ehkä surffata netissä.
 Minä : Surffaten netissä, en koe kauheeta intoa surffaamiseen noin konkreettisesti.

Olla kuuluisa vai olla kuuluisuuden paras ystävä?

Mies : Olla kuuluisa, en tykkää olla mikään häntäheikki.
Minä : Paras ystävä, en välitä olla kuuluisa. Oli syy mikä tahansa.

Omata enemmän aikaa vai rahaa?

Mies: Rahaa. Sillon on aikaakin.
Minä : Rahaa. Koen että mulla on aikaa tarpeeksi, välillä olisi kiva tehdä asioita jotka vaativat sitä rahaa.

voittaa lotossa vai elää tuplasti normaalia pidempään?

Mies : Voittaa lotossa.  Minä : Voittaa lotossa. Mä luulen että yhdessä elämässä on jo ihan tarpeeksi, ottaen tietenkin huomioon sen milloin kuolee.

painaa puolet vai tuplat nykyisestä painostasi?

Mies: Mukavuuden kannalta puolet vähemmän, mut ehkä mieluummin puolet enemmän.
 Minä : Puolet vähemmän olisi aika liiottelua, mutta en kyllä tupliakaan. Ehkä sit puolet vähemmän.

 ottaa lävistyksen vai tatuoinnin?

Mies: Tatuointi. Lävistykset on jo nähty.
Minä : Tatska.

Olla lääkäri vai lakimies?

Mies : Lääkäri. Ei kiinnosta lakiasiat.
Minä : Lakimies, koen enemmän kiinnostusta lakitieteseen kuin lääketieteeseen.

Pystyä kelaamaan elämää vai pystäyttämään?

Mies:  Pysäyttämään, jos on hyvä hetki. Olis kiva jos sais nauttia siitä. Tykkään olla paikallaan.  Minä : Pystyä kelaamaan, niin paljon hauskoja juttuja edessä.

Kuuroutua vuodeksi vai pystyä käyttämään nettiä vain tunnin viikossa?

Mies : Jälkimmäinen, vähemmän haitallista.
 Minä : Ensimmäinen haittaisi mun työtä suuresti, ja netin käytön vähentäminen tekisi varmaan hyvää.

Osata puhua eläinten kanssa vai osata puhua kaikkia maailman kieliä?

Mies: Puhua eläinten kanssa, en tarvitse mitään muuta.
Minä : Osata puhua kaikkia maailman kieliä, siitä olis enemmän hyötyä.

Olla vastakkaista sukupuolta yhden päivän vai olla lapsi yhden päivän?

Mies: Olen joskus ollu lapsi, mieluummin kokee jotain uutta.
 Minä : Vastakkaista sukupuolta. Lasten elämä on tarpeeksi läheistä työn kautta.

 Olisitko mielummin aina ylipukeutunut vai alipukeutunut?

Mies: Yli. On parempi vetää överit ku vajarit.
Minä : Ylipukeutunut. Se tuo mulle itsetuntoa ja itsevarmuutta, jota taas tarvitsen henkiseen hyvinvointiin.

Elää maailmassa jossa ei ole olemassa avioliittoa vai avioeroa?

Mies: Eroa. Kuulostaa kivemmalta.
Minä : Avioeroa varmaankin, jos siis ihmiset olis aina niin onnellisia etteivät ikinä eroaisi mutta jos pakotetaan olemaan yhdessä, niin ensimmäinen.

Olla velho vai ninja?

Mies: Velho
Minä : Velho

Poistaa terrorismi vai auto-onnettomuudet?

Mies: Auto-onnettomuudet.
 Minä : Terrorismi.

Olla varas vai kerjäläinen?

Mies: Varas.
Minä : Kerjäläinen. En vaan pystyisi varastamaan.

Työskennellä enemmän tunteja päivässä, mutta vähemmän päiviä vai vähemmän tunteja päivässä ja enemmän päiviä?

Mies: Mieluummin enemmän tunteja päivässä.
Minä : Ehkä enemmän tunteja päivässä, ja vähemmän päiviä. Kerralla sitten vaan koko kärsimys.

Olla koditon vai vankilassa?

Mies: Vankilassa. Helpompaa elämää.
Minä : Vankilassa, en usko että olisin kodittomana kovinkaan kauan hengissä.

Omistaa hieno koti tavallisella alueella vai tavallinen koti hienolla alueella?

Mies :  Hankala kysymys. Mieluummin hieno koti, mut mikä on tavallinen alue? Hieno koti tavallisella alueella.
Minä : Hieno koti mieluummin, ei sillä alueella ole niin väliä kunhan ei mikään kauhea ghetto nyt kuitenkaan ole. Tärkeämpää on se koti minulle.




Katsoa leffa ilman ääntä ja tekstejä vai kuunnella leffa ilman kuvaa?

Mies :  Katon mieluummin kuvaa.
 Minä : Ilman ääntä ja tekstejä, ei jaksa keskittyä leffaan jota ei näe.

Olla jumissa autiolla saarella neljän ihmisen kanssa ketä vihaat vai yksin?

Mies: Yksin, oisin mielelläni yksin.
Minä : Yksin, oma seura riittää kyllä. Vaikka voishan niitä muistakin oppia pitämään.

Löytää sielunkumppani, jota kaikki ystäväsi vihaavat vai olla sinkkuna koko elämä rakastavien ystävien ympäröimänä?

Mies: Ensimmäinen, ei muitten mielipiteillä ole merkitystä.
Minä : Löytää sielunkumppani, niillä ystävillä on kuitenkin oma elämänsä eikä kukaan voi täyttää sitä aukkoa minkä se sielunkumppani täyttää.

Voiko etäsuhde toimia? Jos niin miten?

Tähän törmää aina välillä, ihmisten ihmettelyyn siitä miten etäsuhde oikein pidetään kunnossa. Kun kerron että mieheni asuu Helsingissä kohtaan välillä joko ihmetteleviä katseita, sääliviä katseita, surkeita katseita ja sitten kaikkea siltä väliltä. Ihmiset veikkailevat ja veikkailivat paljon että miten kauan suhteeni kestää. Kestääkö se välimatkan? Tiedän että moni oikeasti epäili sitä, en tiedä epäileekö enää mutta etenkin töissä moni ei varmasti uskonut että jaksan kovin kauan rempata kahden kaupungin välillä. Ei mikään rakkaus vaan voi olla niiiin suurta.

Kun ryhtyy etäsuhteeseen ajattelee että se loppuu joskus. Toki alussa sitä vaan tutustuu toiseen ja miettii että onko tuo toinen sitä mitä minä etsin ja haluan. Silloin ajatteli aina viikon kerrallaan, kunnes sitten jossain vaiheessa alkoi elää ajatukselle että etäsuhde loppuu joskus- silloin kun ymmärsi että tuossa on juuri sitä mitä minä olen etsinyt. Me emme ikinä tehneet, eikä meillä nytkään ole tarkkaa suunnitelmaa siitä MILLOIN etäsuhde loppuu, mutta meillä kummallakin on haave siitä että joskus ollaan yhdessä. Se on yksi kantava ajatus aina silloin kun ikävä käy sietämättömäksi. Silloin kun kaipaa toista kaikkein eniten, muistuttaa vain itselle ettei tämä kestä ikuisesti. Joskus me heräämme saman katon alta, ja joskus jaamme arjen tapahtumat heti illalla emmekä viikonloppuisin.

Mikään suhde ei toimi ilman luottamusta, ei sellainen missä asutaan yhdessä eikä sellainen jossa ollaan kilometrien päässä toisistaan. Aina hoetaan että etäsuhteessa luottamus on vielä tärkeämpää kun toinen on niin kaukana eikä hänen liikkeistään tiedä. Totta on myös se että ihan lähelläkin oleva voi pettää,  jos niin haluaa. Ei siihen tarvita etäisyyttä jos haluaa heilutella peittoja, se on ihan fakta.

Totta kai etäsuhde asettaa siinä mielessä haasteensa kun ei näe toista, on helpompi alkaa kuvittelemaan päässän mitä vain. Minulle ainakin ilmeiden ja eleiden tulkinta on helpompaa kuin viestien ja puheluiden. Varmaan se on monelle muullekkin. Pettämisen peittäminen varmasti on helpompaa etäsuhteessa, koska viestien kautta on helpompi lähetellä vakuuttelevia viestejä, tai esittää jotain muuta kuin on. Aukkoja kun kuitenkin tulee näkemiseen. Toisen ollessa lähellä voi helpommin alkaa huomaamaan jotain merkkejä, enemmin tai myöhemmin. Toki tämä on aika suhde kohtaista.

Luottaminen on kuitenkin yritettävä pitää hengissä. Se ei alussa todellakaan ole helppoa, kun ei tunne toista. Ei tiedä näkeekö se nyt jotain muita omassa kotikaupungissaan, sillä aikaa kun minä täällä näen vaalenpunaisia unia. Luottamus kuitenkin rakentuu vahvaksi kun suhde etenee, tunteet kasvaa, ja yhteys lujittuu. Niin meillä ainakin. Luotan mieheeni, en pelkästään siksi koska uskon rakkautteemme vaan myös siksi että se on ainut mahdollisuus jossa oma mielenterveys säilyy. Jos käy hullusti, niin sitten käy. Piruja voi aina maalata seinälle.

Yhteinen aika. Etäsuhteessa se on yksi asia joka joko pitää suhteen koossa tai rikkoo sen. Mikään suhde ei kestä jos aikaa sille toiselle ei ole. Etäsuhteessa pitää joskus järjestämällä järjestää sitä, mikä saattaa kuulostaa vähän hassulta, mutta loppujen lopuksi se on vain parisuhteen parhaaksi. Me näemme joka viikonloppu, joka on kummallekin tärkeää, sekä viestittelemme mahdollisimman useasti arkisin. Asiaa hankaloittaa se että olemme ristiin töissä, tämä takia olimme esim. keskiviikkona varanneet toisillemme soittoajan :D Joka kuulostaa erikoiselta, mutta näin ylläpidämme myös arkisin suhdetta. Se vaatii työtä, juuri työvuorojen vuoksi mutta on tähän saakka onnistunut ja varmasti onnistuu jatkossakin.

Kun mahdollisuus nähdä toisen arkea häviää on tärkeää saada edes jotain infoa siitä mitä toiselle kuuluu. Ainakin minulle oli. Sanoin joskus suhteemme alussa että ellen kuule sinusta mitään arkena, se väistämättä vieraannuttaa minua ja suhdettamme. Kaksi päivää on kuitenkin niin lyhyt aika että jos viiteen päivään ei kuule mitään ja sitten kaksi päivää on läsnä niin ei se riitä kannattelemaan suhdetta. Sitten on niitä suhteita jossa näkee harvemmin, silloin on VIELÄ tärkeämpää pitää myös niinä päivinä yhteyttä kun toinen ei ole fyysisesti läsnä. Yhteydenpito ei ole mikään rasite kun aidosti haluaa tietää mitä toiselle kuuluu. Minä ainakin haluan, kun toinen on monta kertaa päivässä muutenkin mielessä.

Näkemättömyys arkisin saa joskus miettimään kaikkea...noh vähemmän fiksua. Välillä oma pää kehittää jotain ihan käsittämättömiä skenaarioita, joilla ei ole totuuden kanssa minkäänmoista tekemistä. Mitä vähemmän niitä puhuu toisen kanssa, sitä enemmän ne oikeasti alkavat vaikuttaa ihan fiksuilta ja todelta. Itse olen mestari analysoimaan kaikkea, en niinkään ole epäluuloinen mutta saatan tulkita asioita ihan hitusen sivuraiteille. Sitten kun saan suuni auki niistä niin toinen ihmettelee että mitä ihmettä, ei hän tuollaista ollut edes ajatellut. Kuulun siihen kastiin joka tarvitsee tietynlaista tunteiden ylläpitämistä.

Tähän siis yksinkertainen vinkki : puhuminen. Kannattaa jakaa kaikki ajatukset joita tulee mieleen, jos ei tyytyväinen johonkin toimintatapahoin- kannattaa niistä jutella. Etäsuhde vaatii sydämen avamista enemmän kuin tavallinen suhde. Rehellinen asioiden käsitteleminen vie pitkälle. Mies ei ole kovin innokas siitä kun minä helposti olen hiljaa jos minua vaivaa joku. Ymmärrän häntä, toisen pään sisälle ei pääse jolloin herää kysymyksiä ; eikö tuo enää halua minua? Onko rakkaus loppunut? Onko sillä joku toinen? Erotaanko? Minusta saa välillä pusertaa asiat ulos ja olen kovasti joutunut opettelemaan sellaista avointa jutustelua. Se on helpottunut kun tietää että toinen on siinä ja haluaa ratkaista ikävät asiat. Toinen ei myöskään tuomitse, vaikka kyse olisi jostain mitättömästä. Saattaa olla että minua ärsyttää huonosti mennyt työpäivä jolloin olen etäinen viesteissä, ellen kerro tätä, toinen saattaa tulkita viestien töykeyden niin että ero kolkuttelee tai että olen löytänyt jonkun toisen.

Tämä takia, kortit pöytään.

Etäsuhde voi toimia. Jokainen suhde vaatii oman panostuksensa, etäsuhde vielä ekstra annostuksen sitä. Kummankin on tahdottava rakastaa yli välimatkan, jos vain toinen tahtoo sitä - kaikki loppuu enemmin tai myöhemmin. On pystyttävä rakentamaan toimiva suhde, nautittava jokaisesta hetkestä yhdessä mutta myös huomioitava se tosiasia että on ihan tervettä myös riidellä vaikka ollaankin etäsuhteessa. Minusta tämä on ihan suhteen parhaaksi. Kyllä mekin ollaan otettu yhteen ja välillä lyhyestä viikonlopusta on mennyt puolet siihen että ollaan mulkoiltu toisiamme kulmien alta. Tunteita ei tule tukahduttaa vain sen takia että on rajallinen aika yhdessä. Se saattaa hyvin kostautua myöhemmin. Ikinä en kuitenkaan ole kotiin lähtenyt riidoissa, aina ollaan puhuttu asiat läpi ja pyydetty sekä annettu anteeksi.

Kun nähdään ei kaiken tarvitse olla ihmeellistä, ei tarvitse koko ajan järjestää jotain viiden tähden ravintola illallisia. Minulle yksi parhaimmista hetkistä viikonlopussa on aamut jolloin makoillaan rauhassa sängyssä ja puhutaan. Ihan kaikesta, tyhmästä, tärkeästä , arkisesta. Nauretaan ja lopulta mennään yhdessä tekemään aamupalaa. Nautin niistä pienistä jutuista ; yhteisistä kauppareissuista, käsi kädessä kulkemisesta, hyvästä leffasta toisen kainalossa tai ruoan tekemisestä yhdessä. Haluan korostaa sitä että vaikka toista näkee harvemmin, niin ei ole tarkoitus että viikonloppu on jatkuvasti mitään ilotulitusta, liialliset odotukset saattavat tappaa romantiikan. Totta kai välillä on ihana tehdä jotain spesiaalia, mutta etäsuhteen ei pidä rakentua ainoastaan niille.

Voisin sanoa että yhteinen päämäärä, haaveet, unelmat joiden eteen kumpikin on valmis tekemään töitä, rehellisyys, puhuminen ja molemminpuolinen luottamus, halua tutustua ja oppia tuntemaan, positiivinen asenne sekä rakkaus toista ihmistä kohtaan ovat minulle olleet ne asiat jotka ovat pitäneet suhteeni kunnossa ja jotka tulevat myös jatkossa pitämään sen elossa.

Moni asia on itsestä kiinni, mutta mikään ei ole niin mahtavaa kuin se että siellä monen sadan kilometrin päässä on toinen ihminen joka haluaa, uskoo ja luottaa suhteeseen. Siihen että välimatka vahvistaa sitä entisestään, ja joka luo vakaan pohjan sille tulevaisuudessa saman katon alla elämiselle.

Asu :

Mekko : BikBok
Kello: O.N.E 

Boyfriend Tag

Törmäsin hauskaan ideaan Jennyn ( http://www.ybyjenny.com/ ) blogissa. Jossa mies päästetään ääneen. Vietimme torstaina rauhallista koti-iltaa ( kerrankin ) ja ajattelin vähän vaivata miestä. Katsotaan mitä sain irti :

1. Jos tyttöystäväsi katsoo telkkaria, mikä siellä todennäköisesti pyörii?

- Satuhäät, jääkiekko, rysän päällä, ensitreffit alttarilla, american idol

Muita tulee seurattua, mutta toi viiminen on kyllä vähän sellainen kausituote. Sitä ei aina jaksa katsoa, mut jos osuu sopivasti telkkarin ääreen. Satuhäitä olen nyt vasta alkanut seuraamaan. 

2. Minkä kastikkeen hän valitsee salaattiinsa?

- Caesar - kastike.

Caesar - salaatin kanssa no joo. 

3. Mikä on hänen inhokkiruoka?

- Maksa

Juu hyi. 

4. Menette ulos illalliselle ja drinkeille, mitä hän tilaa?

Cola Zero, lehtipihvi ja ranskalaiset ( ehkä pienen jäätelön)

Hehe, mikä toi pieni jäätelö on, mut joo toi on kyllä yks mun lemppareista. 

5. Mikä on hänen kengänkoko?

-38

Kyllä.

6. Jos hän keräilisi jotakin, mitä se luultavasti olisi?


- Jotain rakkausjuttuja.

:D No joo, koska tykkään keräillä kaikki aforismeja yms. Niitä tässä varmaan haetaan.


7. Mitä hän voisi syödä päivittäin kyllästymättä?

- Suklaata.

Hyvin totta. Siihen ei vaan kyllästy. 

8. Minkälaista musiikkia hän kuuntelee?

- Vaikka mitä, pop - pitoista. Lista poppia. 

Usein kuuntelenkin radiota tai spotifyn listoja, joten kyllä vain. 

9. Minkälaisista elokuvista hän pitää?

-Romanttisista draamoista. 

Niistäkin. 

10. Minkä väriset silmät hänellä on?

- Vihreät

Jee, kyllä! 

11. Asia mitä usein teet, josta hän ei pidä?

- Pussailen korvia.

No joo, se on kieltämättä vähän epämiellyttävän tuntuista. Ei ole mitään korvafetissiä. 

12. Jos leipoisit hänelle synttärikakun, millainen se olisi?

- Suklainen juustokakku tai vadelmajuustokakku

Nams!

13. Minkä parissa hän viettää mielellään monia tunteja? 

- Tietokoneen. Tai tabletin. 

Omg. Karmee vastaus! En edes myönnä olevani niiiiiin kauaa koneella. 

14. Mitä hän osaa erityisen hyvin?

- Rakastaa. Olla hyvä nainen. Hoitaa lapsia. 

Ihana <3 

15. Mikä on oudointa ruokaa, mistä hän pitää?

- punajuurisalaatti

Haha! Se on hyväää! Ei mitään outoa. 

16. Mitä kolmea asiaa hän kantaa aina mukanaan?

- onnenkoru, kello, laukku

Kyllä, ilman kelloa on kyllä super orpo olo. 

17. Mikä saa hänet ärsyyntymään?

-Nälkä

En todellakaan ole hyvää seuraa nälkäisenä. Myönnetään. 

18. Entäs piristymään?

- Minä.

Usein kyllä. 

19. Ketä julkisuuden henkilöä hän ihailee?

- Emma Watson. 

Fiksu ja nätti nainen. 

20. Millainen hän on tyttöystävänä?

-Täydellinen. 

Nyt on ihan vähän liiottelun makua tässä. ;) 

21. Milloin hän tapasi vanhempasi?

- Joskus puolen vuoden jälkeen. Ehkä. 

Varmaan vähän aikaisemmin, en oikein itsekkään muista. 

22. Mikä on hänen uusin villityksensä?

-  Värityskirjat

Kyllä kyllä!

23. Millainen on hänen kotilook?

-  Relax. 

Tiivistettynä. 

Näitä voisi toteuttaa enemmänkin jos kohdalle sattuu, vai mitä? Hauska idea. Olen aika ylpeä miehen tietämisestä, vuoden tuntemisen jälkeen :) Hyvä! :)