En malttanut olla jättämättä huomiselle uusista hiuksistani kertomista. Liittyhän reissuun vähän draamaakin, joten halusin sen jakaa heti teille. Tosiaan, ihan ensin. Yritin etsiä kuvaa, jossa esittelisin kuinka huonossa kunnossa hiukseni olivatkaan.
Haperot. Latvat erittäin huonossa tilassa. ( Kaksihaaraiset jne). Hiukset ovat kuivat tiedän sen, ja olen asialle yrittänyt todellakin tehdä jotain mutta siitä huolimatta ne vaan kuivahtavat. Joukosta katkeillu hiuksia , eli lievää epätasaisuuttakin havaittavissa. Vaalentaminen kuluttaa hiuksiani ja sen lisäksi useimmiten myös suoristan aamuisin ne, tai kiharran. Joten aikamoiseen rääkkinhän ne joutuvat, vaikka rakastankin niitä, käytän hyviä suojaavia aineita ja yritän pestä mahdollisimman harvoin. Silti. Ei se rakkauskaan aina riitä, nih! Mut se siitä uskonnollisesta osiosta.
Tänään siis innostuneena ja vähän hermostuneenakin menin kampaajalle. Olen vuosien mittaan niiin tottunut siihen, ettei oikein kukaan koskaan osaa tehdä minulle sellaisia hiuksia kuin haluisin. Johtuu se itsestänikin. En osaa selittää tarpeeksi hyvin, mitä haen.
Tänään kuitenkin lähtiessäni kampaajalta, en voisi rakastaa mitään muuta maailmassa enempää kuin hiuksiani!
Ajan varauksella kävi jo sellainen pieni ( minun tyylinen kämmi!) että varasin ajan väärään paikkaan. Oli tarkoitus mennä yhteen toiseen paikkaan ( olin siis ostoskeskuksessa) mutta aika olikin eri paikkaan kuin kuvittelin. Noh, siinä vielä vähän lisähermoilua. Talsisin kuitenkin sitten lopulta oikeaan paikkaan, ja työ saattoi alkaa.
Kampaajani oli aivan ihana nuorempi naishenkilö, joka osasi loistavasti hommansa. Jossain kohtaa pisti naurattamaan, kun kampaajani sanoi että " Joo laitankin sinulle vähän sävyttävää, kun täällä on vaaleanpunaisia raitoja joukossa". En ihan pienistä hätkähdä, mutta siinä hetken mietti että jaahas, mitäs nyt tapahtuu. Ei se kyllä millään tavalla ole uutta, on minun päässäni ollut vaikka mitä väriä, välilllä jotain sinisiäkin raitoja.
Sitten kun näin ne, niin eihän ne mitään vaaleanpunaisia olleet. Se on jännä miten ammattilainen näkee asiat eritavalla, sanoin juuri kampaajallenikin että totta kai minäkin näen heti jos lapsen vaippa menee vinoon, tai puurossa on liikaa maitoa :D Ei ne muille pistä silmään, mutta itse niihin kiinnittää ihan eritavalla huomiota. Lopputulos oli kuitenkin kaikenkaikkiaan loistava! Paljon lyhyempi kuin ajattelin mutta hiukset näyttää terveiltä! Ne näyttää siltä kuin ne saisi ilmaa pitkästä pitkästä aikaa. Kuolleet latvat on poissa ja nyt ne näyttää vaan terveiltä ja hyviltä, jokaikisen maksetun sentin arvoista.
Sanoin kampaajallenikin, että en voi uskoa että noi mun hiukset :D En muista milloin ne olisi näyttäneet noin terveiltä. Ei varmaan vuoteen! Kallistahan lystiä tuo on, mutta tosiaan, kyllä omaa kuontaloaan rakastaa niin paljon, että siitä on valmis maksamaankin. Kyllähän huonosti voivat hiukset näyttävät pahoilta, ja itse usein toivon että pitkät hiukset vain kasvavat ja kasvavat kauniisti, mut ei niin koskaan käy , jossain vaiheessa ne kaksihaaraiset tulevat. Enemmin tai myöhemmin. Sitten haluaa jotenkin roikkua kiinni niissä pitkissä hiuksissa, kun ei raski leikata ja unohtaa sen miten karmeilta ne muiden silmiin näyttävätkään.
Noi hiukset on myös siinä mielessä loistavat että vähän kihartamalla alahiuksia, niihin saa ihan kokonaan erilaisen ilmeen. Olen niiiiin happy, happy! Kerrankin onnistunut kampaamoreissu ;)
ps. peppu parkani on vain ihan puutunut, mutta eiköhän se ollut sen arvoista ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti