Sivut

torstai 28. kesäkuuta 2012

Lokkien kirous

Voiko maailmassa olla yhtään ärsyttävämpää ja vastenmielisempää lintulajiketta kuin lokit? En usko. Sen lisäksi että ne ovat äärettömän rumia, niin ne pitävät ihan järkyttävää meteliä. Jätän autoni aina kesäisin kadulle, jonka äärellä on muutama isompi puu. Kyllä ottaa pahasti aivoon, kun aamulla menee autolle ja auto on täysin linnunpaskassa. Vituttaa, suoraan sanottuna sekin ettei niitä parkkipaikkoja voi kauheasti valita, joten joskus siinä puun alla on ainut vapaapaikka. Juuri pesty auto on sitten taas aivan linnunpaskassa. Että voi ottaa hermoon!

On siinä varmaan muitakin lintuja tulittamassa ja pomittamassa mun autoa, mutta tunnistan kyllä niiden idioottien lokkien kirkunan. Sitten on vielä olemassa niitä järkyttävän pullukoita lokkeja, oikein kunnon tappajalokkeja, jotka ovat iloisesti torilla syöneet kaikki jäännökset ja ihmisten jäätelötötteröt. Hyvä kun pystyvät enää lentämään.  Samase millainen lokki on kyseessä, aina ne herättävät yhtä paljon inhoa.


Sen lisäksi että lokit ovat päättäneet pommittaa autoni täyteen paskaa, niin sen lisäksi ne ovat päättäneet pitää minua iltaisin hereillä. Mitä järkyttävää metelöintiä, niistä voikaan lähteä! Ne kiljuvat ja huutavat, älämölöävät ikkunani alla. Varmaan kommunikoivat toisten kanssa, mutta ei pahemmin voisi kiinnostaa jos heillä on yhtäkkiä 11 aikaa niin paljon asiaa toisilleen. Tuntuu että juuri silloin se kirkuminen alkaa. Omistaisivat edes kauniin äänen, mutta ei! Vähän niinkuin minä laulamassa ;)

http://luontoportti.com/suomi/fi/linnut/harmaalokki Jos jotakuta kiinnostaa millaista ääntä ne lokit pitävät ja on jotenkin onnistunut elämässään välttelemään niiden sulosointuista ääntä, niin sinne vaan. Ihan karmaisevaa, en yhtään pistäisi pahitteeksi vaikka lokit kuolisivat sukupuuttoon. Tai sitten vähemmän radikaalina ratkaisuna , nuo puut tuosta edestä pois etteivät mokomat voi kekkuloida niissä.

Ps. Huomenna sitten koittaa se viimeisen viimeinen työpäivä, jolloin jätän työpaikkani taakse. Samalla tunteiden mylleryksellä en kyllä nyt tuolta suostu lähtemään. Olen toivottavasti ne tunteet jo käsitellyt ja nyt katsotaan eteenpäin. Ne joilla on merkitystä, kulkevat mukana. Ihan sama missä olen ja minne menen. Jotkut eivät häviä koskaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti