" En meinannu tunnistaa sua..."

On muuten varmaan yksi eniten kuulemistani lauseista! Aluksi se tuntui hassulta, hauskalta ja tietenkin olin ylpeä. Nyt olen kuullut sitä jo niin monta kertaa että tuntuu siihenkin lauseeseen turtuvan. Okei! Totta se on. Varmaan olen, tai siis olenkin, todella erinäköinen kuin vaikkapa kolme vuotta takaperin. Puhumattakaan siitä miltä näytin kymmenen vuotta sitten. Enhän minä meinaa tunnistaa itseänikään, enkä siis varmaan tunnistaisikaan jos kadulla tulisin vastaan. Tottahan toki kun katselen itseäni jokapäivä peilistä ja murehdin mahaani, niin meinaa helposti unohtua miten pitkä matka tähän on jo kuljettu ja miten joillekin ihmisille on oikeasti aika shokeeraavaa yhtäkkiä nähdä minut. Niinkuin tänään kävi.

 

2005

 

 

Olin ostoksilla ja vastaani käveli yhden ystäväni siskon mies. Tunnistin hänet välittömästi ja meinasin moikata, mutta hän meinasi kävellä ohitseni. No minä moikkasin ja hän pysähtyi ja tokaisin sitten jotain. Huomasin että hänellä raksutti ja raksutti, kuka helvetti olen?  Sitten hän hetken päästä änkytti että " En meinannu ensin edes tunnistaa sua..." johon minä sitten taas naurahdin ja vaihdoin äkkiä aihetta jottei tarvitsisi sen tarkemmin käydä läpi laihdutushistoriaani. En tiedä miksi, mutta jotenkin sen ruotiminen ventovieraiden kanssa tuntuu aika ahdistavalta.

Tuntuu nyt jotenkin hassulta että vuosi takaperin kun meillä oli ala-asteen luokkakokus, kerroin avoimesti kaikille laihdutuksestani, muutoksestani ja siitä kuinka paljon olin kiloja pudottanut. Jos vastaava tilanne tulisi nyt, ja varmasti kohta tuleekin niin ei tulisi pieneen mieleenikään esittelykierroksella alkaa ruotimaan että jooh, olinpa ennen sellainen paksukainen mutta sitten onneksi tajusin laihduttaa. Haha. 

Juu ei.

 

 

2008

 

Kahden viikonpäästä meillä on ylä-asteen luokkakokous ja nuo hetket...ne ovat vaan aina olleet niitä minun hetkiäni. Tuntuisi oikeastaan aika ahdistavalta mikäli tarvitsisi pullukkana mennä esittelemään omaa olemustani niille ihmisille  joita jokatoinen päivä inhosin ja jokatoinen päivä en inhonnut. Kuitenkin ylä-asteella kärsin kaikkein eniten sekä henkisistä vaikeuksita että ulkonäköpaineista ja on tietenkin kaksinverroin mukavempi mennä paikalle, kun kummatkin olen hyvin pitkälti selvittänyt.Ainakin olen niin paljon voitonpuolella siitä mitä joskus noina aikoina läpi käytiin. En usko että kovin moni ihminen ajattelee ylä-aste aikaa mitenkään erityisen helppona ajanjaksona. Itse ainakin toivoin niiiin kovasti kuuluvani siihen suosittuun porukkaan ja halusin miellyttää niitä ihmisiä joita ei todellakaan olisi tarvinnut miellyttää.

 

Tuntui että ylä-asteella oli koko ajan ihmeellinen kastijako. Oli kysymys sitten ruokailusta, liikuntatunneista tai kotitaloustunneista. Ahdistavaa. Olisi tarvinnut olla hyvännäköinen, mutta en ollut. Olisin halunnut olla hyvännäköinen, mutten vaan valitettavasti ollut. Sen kanssa sitä sitten taisteltiin. Toisaalta ylä-asteelta jäi mieleen myös paljon hauskoja ja hassuja tapahtumia, joita on voinut myöhemmällä iällä naureskella. Kyllä sitä niin lapsi silloin vain oli.

 

 

 

2011

 

 

Tosiaan, en kyllä missään nimessä enää lähtisi kenellekään sanomaan että olen laihduttanut. Kai se nyt sitten jokainen omilla silmilläänkin näkee. Vähän semmoselta turhalta kehuskelulta se tuntuu, mitä varmaan vähän halusin tuolla ala-asteen luokkakokouksessa harrastaa. Nyt olen enemmän sitten jo sitä mieltä että puhukoot ulkomuotoni sitten puolestaan, en koe tarvetta selitellä kenellekään tekojani. Totta kai jos joku kysyy niin vastaan, mitä olen tähänkin saakka tehnyt.

 

Tässä lähiaikoina olen kuullut myös kahdelta muultakin ihmiseltä, etteivät kuulemma tunnistaisi minua jos kadulla tulisin vastaan. Mikä tosiaan on ihan ymmärrettävää, ei sitä kaikkia ihmisiä meinaa tunnistaa vaikkeivat olisi laihtuneetkaan.

 

 

 2013

 

Se on sitten taas viikonloppu ohitettu ja huomenna paluu arkeen. Nämä sunnuntai- illan lamaannukset ovat kyllä inhottavia. Jos perjantai on viikon paras päivä niin sunnuntai-ilta / maanantai on kyllä sitten taas pahimmasta päästä. Kyllä se viikko siitä lähtee käyntiin kun selviää maanantaista. Ehkä niin tälläkin viikolla toivottavasti. 



Lenkkimusa

Moikka!

Tulin jakamaan muutaman viimeaikaisen lenkkimusani teidän kanssa, itse ainakin etsin aina hyviä lenkkibiisejä ja niihin sitten voi hyvin törmäillä juuri blogeja lukiessa, omassa soittolistassani on soinut viimeaikoina mm. nämä :

 

 

 

 

 

 

 

( Olly on vähän lössykkä, mut tää kappale on jotenkin kauheen sympaattinen)

 

Sellaista, koitan palailla huomenna vähän pitemmän postauksen turvin! Hyvää viikon puoliväliä kaikille :)

Kroatia, Split

No niin, palataan takaisin viime viikon tunnelmiin. Tuli vietetty mahtava 5 päivän reissu Kroatian lämmössä. Löysimme ystävieni kanssa suhteellisen halvat lennot ja hostellin Kroatian Splitistä ja koska olen kuullut pelkästään positiivista kyseisestä paikasta + että saimme lomamme samaan kohtaan - oli reissu varattu.

Lähdimme lauantai aamulla, lento lähti varttia vaille 7, joten voitte varmaan arvata että teimme kaikki kuolemaa lentokentällä sekä lentokoneessa. Ensimmäinen päivä Kroatiassa meni aika pahasti koomaillessa sekä kuumuudesta valittaessa. Suomessa harvoin tuollaisia lämpötiloja joutuu kestämään. ( +37)

Sunnuntain vietimme shoppailessa. Splitissä oli mielestäni ihan kivat mahdollisuudet shoppailuun, oli sellaisia yleisiä turistikojuja josta sai sitten niitä : rantahattuja, koruja, saippuoita, t-paitoja, aurinkolaseja jne. Perus " turistikrääsää". Sen lisäksi oli sitten Zaraa, Bershkaa, Guessiä, joista löytyi sitten taas vähän " korkeatasoisempia " asusteita. Itse kuluttelin Bershkan valikoimaa, jonka rantautumista Suomeen odotan kovasti. Tallinastahan tuo taitaa jo löytyä.

Sunnuntaina käppäiltiin myös rannalle, jonne oli hivenen matkaa. Kuumuudessa kävely ei ihan kuulu suosikkilajeihini ja olo oli aika tuskainen kun lopulta rannalle pääsimme, mutta vedessä lilluminen oli niin ihanaa että vietimme siellä varmaan useamman tunnin. Vesi oli puhdasta ja sopivan lämpöistä, ei ollut kyllä valittamista.

 

 

Maanantaina teimme lyhyen visiitin Brač:in saarelle, joka oli kyllä söpö saari. Kärsimme jälleen kuumuudesta, joten söimme hyvin jonka jälkeen vietimme aikaa rannalla ja etenkin vedessä - joka oli uskomattoman kirkasta.

Tiistaina koitti sitten retkemme Plitvicen - kansallispuistoon. Tätä retkeä emme olleet mitenkään Suomessa suunnitelleet, mutta Splitissä näimme kuvia ja kaikki vaikutti niin hienolta ( + kalliilta. ) Mietimme antaako kukkaromme periksi 80 euron retkeä, mutta tulimme siihen tulokseen että kyllä tuon rahan voi paskemminkin käyttää. Nyt on kuitenkin ainutlaatuinen mahdollisuus nähdä jotain sellaista, mitä emme olleet koskaan nähneet.

Voin ihan sanoa että kokemus oli todellakin jokaisen lantin arvoinen. Maisemat olivat niin huikeita, jo bussimatkalla että en tiedä mitenpäin olisi pitänyt olla. Yritin siis sekä kuvailla että nauttia maisemista. Matka Plitviceen kesti 3 tuntia. Meillä oli kroatialainen opas joka matkalla puhui Kroatiasta, hyvällä englannilla. Todella sympaattinen tapaus!

 

 

 

Maisemat olivat ihan uskomattomia! Todellakin henkeäsalpaavia. En ole ikinä, ikinä, nähnyt elämässäni mitään tuollaista livenä ja tuntui että olisin voinut käyttää puistossa kiertelyyn vielä useammankin tunnin.

Suosittelen lämpimästi jos Kroatiaan matkaatte.

Takasintulomatkalla poikkesimme vielä pikkuisessa eläintarhassa.

Keskiviikko, joka oli reissumme viimeinen päivä kului shoppaillessa ja tuliaisten ostossa. Oli taas ihan mielettömän kuuma ja raahasimme kassejamme mukana- joka taas tarkoitti enemmän hikoilua.

 

Mitäs muuta Kroatiasta. Hintataso suhteellisen sama kuin Suomessakin. Syöminen oli kyllä selvästi halvempaa. Marketit jotenkin ärsyttävän suppeita, Splitin keskustassa. Onneksi siellä oli tori, josta sai sitten ostaa tuoreita kasviksia ym. tuotteita.

 

Liian kuuma oli, sen voin suoraan myöntää. Itse viihdyn parhaiten jossain 25 asteen tietämissä ja se että oli koko ajan yli 35, oli liikaa. Toinen asia mistä olin vähän hämmästynyt niin olin kuullut että kroatialaiset on todella mukavia, pöh! Enemmän tuli kyllä nuivaa asiakaspalvelua kuin mitään erityisen hyvää ja positiivista. Kaupankassat oli todella nyrpeitä, eikä myyjät paljoa sen iloisempia. Muutamia ihania poikkeuksia oli, mutta itselleni tämä oli hämmästyttävä yllätys. Odotin ihan toisenlaista meininkiä.

 

Lentäminen on yksi ihanemmista asioista maailmasta ja lämpimästi voin kehua SAS:ia ja Blue 1 :) Jei, oli mukava lentää!

Mut muuten kaunis lomakohde, jota voin kyllä suositella :)

Hei, haluan myös vähän tälläin blogin kautta mainostella Fitin250 elämänmuutos kilpailua : http://www.fit.fi/lomakkeet/aanesta-suosikkisi-fit250-elamanmuutokseen/3435

FIT250 on 250 päivän mittainen haaste neljälle naiselle. Yli kahdeksan kuukauden mittaisen täydellisen elämänmuutoksen aikana seuraamme FIT-lehdessä ja netissä heidän matkaansa kohti uutta ja upeaa elämää.

Jos teille on vielä finalistit epäselviä niin lykätkää ääni tälle neidolle :

http://www.fit.fi/fit250maija

Pienen lapsen äiti, joka todellakin kaipasi elämänmuutosta. Olen myös kyseisen ihmisen muutaman kerran tavannut ja uskon että hän todellakin tarvitsisi sysäystä. Kenellekään nuorelle en noin paljoa ylipainoa toivo, etenkään jos on pieniä lapsia jotka vaativat aktiivista elämäntapaa :)

Yves Rocher : Défiligne 10 päivän detox-ohjelma

Moikka!  Halusin kertoa teille detox- kuurista joka kesti 10-päivää Yves Rocherilta. Olen todella skeptinen tälläisiä kohtaan ja oikeastaan tätäkin kokeilin vähän sellaisella mielialalla että eihän minulla ole mitään menetettävää. Kehuja olin kuitenkin tästä lukenut, joten alkufiilis luisui sinne plussan puolelle.

Hommaan kuului siis juoma , kiinteyttävä vartalogeeli ja sitten tuollainen vartalon kuorinta.

Juomaa sekoitetaan 45 ml, litraan vettä päivässä. Omasta mielestäni se oli hyvänmakuista, ei siis ollut edes mitään vaikeuksia juoda tuota määrää. Vartalogeeliä laitetaan aamuin illoin ja kuorinta kaksi kertaa viikossa. Hintaa näille kolmelle tuli n. 25 euroa.

Tämänkään kuurin jälkeen ei kyllä mitään ihmettä tapahtunut, en siis laihtunut kymmentä kiloa mutta voin kyllä rehellisesti sanoa että etenkin reiteni ovat paljon kiinteämmän oloiset kuin aikaisemmin. Itse tosiaan noudatin tunnollisesti kuuria, geelinkin muistin laittaa jokainen aamu ja ilta. Myös vatsassani huomasin kiinteytymistä :) Kannattaa siis kokeilla jos tuota selluliittiä on tupsahtanut! Itse voisin tuota mehua ostaa jatkossakin, sitä oli mukava päivän mittaan hörppiä :)

Motivointia

Aina välillä kaipaa jotain motivointia elämäänsä. Silloin kun näin käy niin käyn aina vähän vilkuilemassa kuvia ihmisistä jotka ovat laihduttaneet tai sitten vilkuilen noita lainauksia tai ihmisiä jotka ovat jo hyvässä tikissä. Yleensä tämä sitten taas auttaa minua jaksamaan. Maanantait ei tosiaankaan ole vahvempia alueita elämässäni. Töissä olen niin vetelä kuin olla ja voi ja lasken jatkuvasti päiviä lomaani. Samalla ärsyttää kun laihdutus tuntuu taas junnaavan paikallaan eikä mitään konkreettista oikein meinaa näkyä. Tänään kaupassa tuli yksi tyttö vastaan joka ei ollut laiha, eikä lihava vaan hänellä oli sellainen luonnollinen " mini- maha", jonkalaista ajattelen havittelevani. Nyt se ajatus tuntuu vaan todella kaukaiselta.

 

http://weheartit.com/entry/66863054/via/kyuhyunlover16

 

http://weheartit.com/entry/66765582/via/kyuhyunlover16

Sellaista tähän maanantaihin. Neljä päivää lomaan, ja vaikkei niin mitään ihmeellistä olekkaan luvassa niin silti! Loma on loma. Ei sitä tunnetta voita mikään kun saa aamulla nukkua sängyssä ja nauttia rauhasta, syödä rauhassa, lähteä shoppailemaan tai torille tai mökille. Mihin vaan! Johonkin festareille on kyllä ihan pakko päästä. Ai niin! Varasin itselleni eilen tosiaan myös ripsipidennys ajan ( kyllä vain ) ja kampaajan. Joten myös kauneudenhoitoa on lomalla luvassa :)

Rauhallista Juhannusta!

Rauhallisesta meinaa kyllä tulla joulu mieleen, mutta menkööt! Jos ette kieriskele huomenna järjettömän krapulan kourissa niin tulkaa piipahtamaan blogiin, kirjoittelin tuossa aamupäivästä jo vähän etukäteen yhtä juttua. Olen viime päivinä miettinyt paljon sitä, miten paljon olen alkanut uhraamaan laihtumisen eteen ja onko se välttämättä sittenkään niin positiivinen juttu. No mutta siitä siis enemmän huomenna!

Kirmailen itse perheeni kanssa juhannusta viettämään, alkoholittomissa tunnelmissa mutta en missään tapauksessa aijo jättää herkkuja ottamatta. Sen nyt ainakin olen oppinut viime kerroilta että herkkujen panttaamisella en aiheuta mitään positiivista itselleni - päinvastoin. Olkaa muutkin laihduttajat / painonpudottajat armollisia itsellenne, meillä on koko loppuelämä aikaa ;)

Mahtava fiilis!

Jee It's Friday! Ja arvatkaa, en oo muistanutkaan kuin mahtavaksi voi olonsa tuntea kun on ruokavalio kunnossa. Siis missä on se karmea väsymys joka iski aina työpäivän päätteeksi? Missä on ne lurputtavat silmät, tuntui että ne painoi ainakin tuhat tiiltä päivän päätteeksi. Se olo kun mikään ei huvita, ei jaka tehdä mitään, eikä mikään edes kiinnosta - kaikki poissa! Olen energinen, iloinen, tyytyväinen, vatsa voi hyvin ( iho ei niinkään ) ja tuntuu että ehkä se kevät sieltä tulee vaikka mittari onkin vähän alhaisissa lukemissa. Töissä olen jaksanut niin paljon paremmin lasten kanssa, ei hermo mene lähellekkään niin usein ja energiaa on siis muutenkin touhuilla heidän kanssaan. Miksi ei aikaisemmin innostanut lähteä taas terveelliselle ruokavaliolle? Tai karppilinjalle? Miksi piti muhinoida niin kauan kurjassa olossa? Kysyn vain.

Tämä on jotenkin ihan hämmentävää, koska edes mitään pahempia mielitekoja ei ole ollut. Kauppaan joudun useimmiten menemään nälkäisenä, mutta nyt olen onnistuntu ohittamaan ne herkkuhyllyt. Iltaisin on menty pienemmällä määrällä ruokaa ja jos vaan mahdollista niin koko ajan neljän tunnin välein yritän syödä. Se on kyllä yksi mahtavemmista keksinnöistä, aikaisemmin en niin pitänyt kiinni mistään aikamääreistä. Vaan enemmän niistä määristä kuinka usein, välillä saattoi olla seitsemän tunnin väli syömisessä, mutta kuitenkin päivällisen ja iltapalan välillä oli vain kaksi tuntia. Kroppa oli välillä ihan sekaisin syömisen suhteen. Ihmekkös kun nälkä vaivasi koko ajan.

Näin muuten viikonlopuksi ei ole oikeastaan mitään suunnitteilla, mikä on hivenen tylsää. Ainoastaan sunnuntaina menen äitini luokse syömään, mutta noin muuten kalenteri näyttää tyhjää. Noh onneksi vielä on kesken Jillianin kirja ja Raxun remppa. Niitä voi siis ainakin lueskella, jos aika käy pitkäksi. Eiköhän sen viikonlopun aina saa kulutettua, kohta huomaa että onkin jo maanantai :/ Mut palaillaan ehkä vielä viikonlopun aikana, nyt kun aikaa ( ja energiaa) on niin voisin postailla jotakin :) Mut muuten hyvää viikonloppua!