Spontaanius

Joskus ärsyttää kun en ole voinut syntyä spontaaniksi persoonaksi. Tai vaihtoehtoisesti, miksen voi vaan muuttua sellaiseksi? Edes vähän spontaanimmaksi. Joitain blogeja seuraillessa tunnen lievää pistosta , kun törmään sellaisiin ihmisiin jotka vaan voivat lähteä maailmaa kiertämään yhtäkkiä, tai jos suunnitelma peruuntuu niin heti löytyy b- suunnitelma. Jos joku asia muuttuu, ei tarvitse jäätyä paikoilleen paniikissa, kun ei osaa tehdä mitään. Päivittäin voi tehdä jotain spontaaniakin, ilman kauheaa ennakkosuunnittelua.
Toki tässä järjestelmällisessä luonteessa on myös omat plussansa, kuten se että matkat on aina niin hyvin suunniteltuja että harvoin joku menee radikaalisti pieleen. Sen lisäksi en ole työn aloittamisen jälkeen, koskaan ollut rahaton sillä lasken budjetit niin tarkkaan että minulle jää aina rahaa myös säästöön. Hätiköi en koskaan, mikä ehkä taas edesauttaa sitä että kerkeän ajattelemaan asiat usealta kantilta minkä vuoksi harvoin tulee ketään loukattua. Spontaanius voisi kasvattaa, kun tekisi virheitä mutta tässäkin luonteessa on virheensä tehnyt ja oppinut ettei toteutus aina luonnistu- vaikka miten suunnittelee. Sen kautta on oppinut vähän hölläämään.

Ennen jumitin kaupassa _ kauan_ ennenkuin ostin yhtään mitään. Nyt osaan jo tehdä heräteostoksia, jotka kuuluvat myös tähän elämään. Ihan jokaista vaatekappaletta ei tarvitse harkita puoltatuntia, menee ihan turhaa aikaa elämässä siihen. Isoja ostoksia jumitan edelleen. Hauskinta varmasti luonteessani on se, että mikäli suunnitelma peruuntuu niin olen jonkunaikaa ihan paniikissa. Miten hieno suunnitelmani voi peruuntua? :D Kestää tovin, ennenkuin voin järkevästi pohtia muita vaihtoehtoja. Kun mietin taaksepäin elämässäni, moni reissuista esim. ystävieni kanssa on ollut ihan täysin ilman suunnitelmaa, ja niistä on kuoriutunut ihan mahtavia matkoja.

Totuus on kuitenkin se, että olen kaikkein onnellisimmillani kun minulla on suunnitelma. Kun tiedän missä asun, kun tiedän missä olen töissä. Se kun tiedän elämässäni vähän eteenpäin. Nyt olisin varmasti onnellinen jos tietäisin ensi talvesta jo jotain, ei se haitaksi olisi :) Epävarmuus on kuormittava tekiä minun elämässäni ja olen useasti toivonut että osaisin vain elää hetkessä. Katsoa päiväkerrallaan ja antaa elämän tuoda mukanaan arvoituksia, jännitystä ja spontaaniutta :)

Suunniteltu lauantai iltapala ;)