Sä oot ihan mun idoli!

Lisäsin uutena vuotena facebookiin yhden niistä kuvista, joissa olen varmasti lihavimmillani. Olen oikeastaan ollut aika vaitonainen siellä koko laihduttamisesta, tiedän nimittäin monia ihmisiä jotka avoimesti kertovat että yrittävät laihduttaa. Itselläni koko homma tapahtui lähinnä niin ensin olin todella lihava ja seuraavaksi lisäsin kuvan jossa olinkin jo 20 kiloa hoikempi. En tiedä mitä ihmiset sitten ajattelivat, vai ajattelivatko mitään kun sen kuvan laitoin. Kommentteja ei ainakaan tullut. Siit lähtien olen pikkuhiljaa sitten lisäillyt kuvia, joissa on koko ajan ollut pientä hoikistumista. Ei kommentteja. Ei minulta itseltäni eikä myöskään facebook " kavereilta". Meinaan siis sellaisia hyvänpäiväntuttuja.

Eikä kukaan ole siellä sen ihmeemmin mitään kysellyt. Tietenkin kun aina välillä olen päivitellyt jotain lenkki- salijuttuja, niin ihmiset tietävät että olen alkanut liikkumaan. Jos olisin ollut oikein pinkeytynyt niin olisin tietenkin voinut laittaa sellaisia kuuluisia ennen- ja jälkeen kuvia myös faceen, mutta jotenkin se ei ole tuntunut kovin luontevalta. Varmasti johtuen ihan jo siitä että olotila omassa kehossa ei ole vielä ihan maailman paras. Tai sitten johtuen siitä että olen matkalla.
Täällä blogissa on jotenkin eriasia jakaa niitä kuvia, kun yritän tsempata ihmisiä eteenpäin. Facessa on paljon ihmisiä jotka ovat vain uteliaita menneisyyteni takia, enkä koe kovin mielekkäänä jakaa heille sitten mitään karikkoista polkuani.

Uutena Vuotena tein sitten lievän poikkeuksen ja lisäsin tälläisen kuvan :

Vuosi takaperin toivoin että vuodesta 2013 tulisi vielä piirun verran onnellisempi kuin vuodesta 2012 - ja niin siitä tulikin! Olen tänä vuonna todellakin elänyt unelmaani ja haaveet on toteutuneet : oma koti, vakituinen työpaikka, matkustus,liikunta. Niiden lisäksi elämässä ovat säilyneet ihanat ja tärkeät ihmissuhteet. 
Se ketä vanhoja muistelee, sitä tikulla jne, mutta olen myös pirun ylpeä tuosta ylhäällä olevan kuvan mimmistä. Aito todiste, että uuden vuoden lupaukset voivat joskus toteutua, kun on tarpeeksi sisua ja uskoa :) Kuplivaa, onnellista ja yllätyksellistä Uutta Vuotta 2014 kaikille <3 

Sen lisäksi että kuva aiheutti varmaan ennätysmäärän tykkäyksiä niin sain myös kommentin yhdeltä puolitutulta :

" Sä oot ihan mun idoli"

Elin sen lauseen jälkeen varmaan kokonaisen päivän hymy korvissa ( mikä on mulle aika paljon). Sitten pian kommentin perään yksi kaverini sanoi että " Voi vitsit! Mä niin tuun perässä, eihän sua tosta tunnista ollenkaan" ja tuollaiset kommentit lämmittää kaikkein eniten sydäntäni. Ei ne utelut painosta, tai ne kyselyt kuinka paljon on laihtunut, ei ne valitukset ruoan määrästä- vaan vilpittömät ihastelut matkastani. Se on jotenkin, se tuntuu ihan älyttömän hienolta.

Aina välillä on tullut valitettua että tukijoukkoni ovat vähissä ja aika yksin saa tätä polkua tallustella niin kuitenkin kun mietin taaksepäin, niitä kaikkia tapahtumia joissa joku on kommentoinut painonpudotustani, niin onhan niillä ollut valtaisa merkitys etenkin silloin kun ei ole mitään muuta " oljenkortta" tai motivaatio on vaarassa lässähtää. Jälkikäteen on hieno muistella ihmisten ilmeitä nähdessään noita vanhoja valokuviani tai minua luonnossa. Kyllähän ne antavat sellaisen ekstratekemisen vielä kaikkeen, vaikka ne eivät kyllä saisi olla missään pääosassa tässä touhussa. Ihminen helposti alkaa elämään tuollaisille kehuille ja kommenteille, ja jos niin käy niin kyllä vähän heikoissa kantimissa ollaan. Ne tuo hyvää energiaa, mutta kaiken pohja pitäisi olla itsessä.

Mut totta kai nuo lämmittävät sydäntä ja kaiken kurjuuden keskelläkin on muistoja jotka luovat hymyn huulille. 

Jillian Michaels & Bob Harber

Rakastan Jiliiania, niinkuin on varmasti jo käynyt selväksi. Jillianissa kulminoituu niin paljon sellaista tahdonvoimaa, itseluottamusta, oman persoonan arvostamista, välittämistä, uskoa että alta pois! Hän on vaativa silloin kun pitää olla, mutta myös hyvin lämmin ja empaattinen kun tilanne niin vaatii. Ja tämän sanon siksi, sillä olen seurannut häntä muuallakin kuin Suurimmassa Pudottajassa. Siellä hän tekee sitä mitä hänen kuluukin tehdä ; patistaa kilpailijat äärirajoille.

Bobia olen seuraillut vain Suurimmassa Pudottajassa, ja oikeastaan häneen olen aina suhtautunut hyvin neutraalisti. Toki kun kaikki energia on mennyt Jillianiin. Nyt olen pikkuisen alkanut Bobiakin enemmän seurailemaan, sillä mitä useamman kauden ja mitä lähemmin olen häntä tarkastellut, sen enemmän hänestä on paljastunut asioita jotka motivoivat minuakin liikkumaan. Hän on erillainen kuin Jillian, mutta jokaiselta voi oppia jotakin.

Kokoilin tähän joitakin parhaimpia lainauksia / yms kuvia kummaltakin, motivoimaan. Jokainen meistä - ainakin täällä Etelä- Suomessa asuva kaipaa varmasti nyt motivaatiota, kun on niin prkeleen pimeää - synkkää ja märkää ihan koko ajan.

"Don't blame anyone or anything for your situation or problems. When you do that, you are saying that you are powerless over your own life—which is utter crap. An empowering step to reclaiming your life is taking responsibility." 

“Sometimes people will hear you and be healthy to change their behavior, but often their behavior has more to do with their own need for approval than with your need for support. No matter what their response, you need to be firm and hold your ground. At the end of the day, your health is your responsibility.”

Ja mun ehdoton lempparini :

Leppoisaa sunnuntaita kaikille :)

Niin se joulu taas meni...

Maha täynnä herkkuja, jouluruokaa ja kaapit on taas täyttyneet suklaakonvehdeista. Viimeiset päivät on aika loistavasti menneet sohva- jääkaappi - akselilla ja voitte vaan kuvitella että se toki näkyy jo naamastakin. Onneksi lenkit tuli tehtyä sekä eilen että tänään, joten ihan siis laiskana ei olla oltu. Tosin suklaatakin on jotenkin ihmeellisesti saanut menemään suuhun normaalia enemmän, joten hehkutukseni tästä kaloritietoisesta linjasta on taas vaihteeksi häipynyt savuna ilmaan. Mites se olikaan että ei niitä herkkuja tee mieli? Joo, joo, koko ajan käsi suklaakaapilla.

Pikaisesti nyt palaillen jouluun. Omani meni erittäin rauhallisissa tunnelmissa. Miten se aattokin suhahti ohi ihan silmänräpäyksessä? Ensin oli aamu ja seuraavaksi painoinkin pääni jo tyynyyn. Nautimme illan aika hyvästä seurasta, hyvästä ruoasta, kävimme joulusaunassa. Ajettiin kaatosateessa siskoni kanssa hakemaan unohtuneet sillit kotoamme ja kuunneltiin joululauluja.

Joulupäivänä alkoi olla jo aika ähky joululaulujenkin suhteen ja vaihdoin jo kanavaa kun niitä olen monta viikkoa kuunnellut. Aikansa kutakin.

Siinä taas oikein 25- vuotiaan ihmisen lahjakasa. Pikkuisen kieltämättä nauratti. Meillä on aina ollut tapana ostaa paljon joululahjoja ja tuossa se kruunaantuu. Sain paljon sellaisia mitä tarvitsinkin ; uuden kellon, ainot, kaulakorun, korupuun, saippuoita, pari leffaa, lastenlaulukirjan, leffalippuja, rahaa, hanskat jne. Joten en todellakaan voi valittaa :)

Tänään olisi sitten tarkoitus illalla lähteä laittamaan vähän jalalla koreaksi. Toivottavasti edessä on mukava ilta :)

Rauhallista ja tunnelmallista joulua!

Nyt on se aika kun nautitaan, syödään hyvin ja kuunnellaan joululauluja :)

Ja muistattehan kaikki painonpudottajat että ei se mitä syöt joulun ja uuden vuoden välillä, vaan se mitä syöt uuden vuoden ja joulun välillä. Nautitaan siis herkuista!

Joulun taika

Mä olen jouluihminen niin syvintä sielun reunaa myöden. Olen aina ollut, ainakin niin kauan kuin muistan. Jokavuosi olen alkanut odottaa joulua jo kun viimeiset kesä tamineet on saanut laittaa kaappiin. Viime vuonna muistan marraskuun olleen aika tuskaista aikaa kun odotin joulua vain niin paljon. Tänä vuonna en ole ehkä odottanut joulua niin paljoa, syynä tähän varmasti ainakin kohtalaisten lämmin syksy, matkani välimerelle ja töissä olevat ongelmat. En jotenkin ihan ole päässyt virittäytymään kunnon joulutaajuuksille.

En oikein ikinä ole kyennyt ymmärtämään ihmisiä jotka eivät ole jouluihmisiä. Tiedän montakin mm. perheenjäsentäni, jotka eivät voi sietää joulua. He tuskastelevat kaupoissa, ja puhisevat kun joululaulut raikaa radiosta. Myönnän kyllä itsekin että joulu alkaa kaupoissa aivan liian aikaisin, osa taiasta ehtii kadota kun marraskuun alussa joulukoristeet ovat kauppojen hyllyillä. Siitäkin huolimatta, joulua on mahdotonta pitää kulutusjuhlana jos ei anna sen olla sitä. Itse aika hyvin osaan sulkea ne liian aikaisin raikavat joululaulut radiosta, tai ne koristeet hyllyiltä. Käynnistän joulun oikeastan aina vasta joulukuun alusta kunnolla. Joululahjojen hankkiminen ei ole minulle mitään hien pyyhkimistä kasvoilta, suhtaudun siihen rennosti ja yritän olla ajoissa. Joskus se onnistuu, toisinaan ei.

Oikeastaan joulukuu on ehkä sitä parasta aikaa. Jos ei lasketa aattoa mukaan. Kodin sisustaminen ja joululaulujen kuunteleminen pitkän ajan jälkeen. Silloin ei ole vielä täynnä niitä jouluruokia tai kuunnellut puhki Varpusta Jouluaamuna. Joulupäivänä tai oikeastaan viimeistään tapaninpäivänä alkaa sitten jo kinkut tulemaan korvistakin ulos. Joulun jälkeen iskee välillä sellainen jouluähky, minkä takia on tietenkin kiva että joulu on vaan kerran vuodessa.

Aatto on kuitenkin se kaikkein rakkain ajankohta. Siihen kulminoituu kaikki mitä elämässä rakastan ; ihana tunnelma, lämmin henki, perheeni ja sukulaiset, joululaulut, kynttilät, joulurauhanjulistus, lumiukko, ruoka, suklaa, yhdessä oleminen, rentoilu, joulusauna ( saunasta en kyllä muuten välitä ) ja tietenkin lahjat. Kaikki on meillä ainakin hyvillä fiiliksin aina jouluna, etenkin aattona ja se että ollaan yhdessä perheenä koolla on harvinaista. Silloin vaan pyritään nauttimaan siitä yhdessä olosta jaettä  nähdään kaiken hektisen touhun keskellä. Muistan edelleen sen ihanan tunteen viime jouluaattona kun olimme tätini luona, söin suklaata ihanat villasukat jalassa, sisarukset ympärilläni ja televisiosta raikasi joululaulut. Lahjat odottivat kuusen alla. Kinkku oli uunissa ja ruoat valmistumassa keittiössä. Mitä tuon levollisempaa enää voi olla?

Pienenä joulun kohokohta oli ne lahjat, ja miten mahtavaa oli naperona herätä joulupäivänä kun ei tiennyt mihin suuntaan olisi rynnännyt uusien lahjojen kanssa. Vuosien kuluessa on alkanut arvostaa enemmän muita asioita joulussa, kuten juuri sitä tunnelmaa. On ne lahjat vieläkin ihania, etenkin sellaiset joita ei yhtään osaa odottaa. Sellaisia joka joulu tulee ja ne on ihania. On mahtavaa huomata miten hyvin esimerkiksi siskoni minut tuntee, sillä hän aina vinkkailee äidilleni tai mammalleni lahjaideoita. Eivätkä ne koskaan mene mönkään.

Joulussa toki yksi tärkeistä asioista on ilmakin. Etenkin jouluaattona olisi vallan ihanaa jos olisi lunta. Suomessa tämä tietysti on aina hyvin epävarmaa. Viime vuosina ollaan saatu nauttia lumisista ilmoista, nyt taas näyttää pahan mustalta ja sateiselta - ainakin tämä joulukuun alku. Tässä kohtaa voi kyllä sanoa että " onneksi " jouluun on vielä aikaa joten sääkin ehtii muuttua. Jos lumi jää puuttumaan niin pakkanen olisi kuitenkin ihan ehdoton asia. Aattona pystyy sen tunnelman luomaan ilman luntakin, kun lähinnä sisällä ollaan. Silti pidän peukkuja pystyssä jotta saataisiin lunta :) Se voi sitten sulaa viimeistään tammikuussa pois, jotta päästään juoksemaan.

Sellaista joulua juttua tänään :)

Samsung Galaxy S3

Heissulivei!

Yllätin itseni ostamalla uuden puhelimen. Tai yllätys se oli varmasti kaikille. Tässä viime vuosina olen onnellisesti elänyt Nokia 500: seni kanssa, joka nyt kuitenkin oli kosketusnäyttöpuhelin. Siihenkin kuitenkin siirryin aika vastahakoisesti muutama vuosi takaperin. Sen jälkeen katsoin kun muut läheiseni alkoivat haalia älypuhelimia. Siskoni osti Iphonen, veljeni Samsungin kuten myös isäni. Viimeisempänä paras ystäväni osti viime kesänä itselleen Lumian. Olen tähän saakka ( tai matkaan saakka ) hokenut kaikille etten kertakaikkiaan voi , tai pikemminkään halua ostaa uutta puhelinta. Vahnassakin kosketusnäyttöpuhelimessa on ihan tarpeeksi haastetta. Vitutti se kirjoittaminenkin kyseisellä puhelimella. Hoin että minulle riittää kun puhelimella voi soittaa ja tekstata. Ei muuta kiitos. Ihan kiva lisäplussa luurissani oli mahd. käväistä netissä, mutta esim. kameralla en tee mitään koska omistan kaksi hyvää kameraa ; järkkärin ja pikku pokkarin.

Siskoni on pitkään manannut että olen kuin oikea mummo, suoraan 1700- luvulta. Ehkä, mutta en vaan ole edes jaksanut ajatella että pitäisi johonkin luuriinkin vielä perehtyä. Kauhean vaikeaa ja monimutkaista. Tuolla reissussa kun katselin siskoni ja hänen ystävänsä näpyttelyä kännykän kanssa, tuli mieleen että niin no joo. Olishan se kiva jos jossain reissussa vois jakaa kuvia, tai joskus jos ei ole kameraa mukana niin saisi vähän parempi kuvia. Niin enkä pistäisi yhtään pahitteeksi kaikkia kivoja urheilusovelluksia. Pitäisikö sittenkin harkita?

Siitä muutama päivä eteenpäin ja postiluukusta kolahti tämä kaunokainen. Nyt mietin että miten pystyin elämään ilman tuota? 

Tiesin haluavani Samsungin, mikä muuten oli aika surullista. Ehtisin elää 25- vuotta Nokioiden kanssa. Sain ensimmäisen puhelimen viidennellä luokalla joka oli Nokia. Sen jälkeen puhelimet ja ajanjaksot vaihtui, mutta Nokia pysyi. Nyt kun Nokia myytiin pois ja Lumiasta olen kuullut pelkkää negatiivistä ajattelin että nyt on aika hyvästellä perinteet ja aloittaa tälläkin saralla uusi tie ja uudet kujeet. En myöskään ole suuri Apple - fani, joten Samsung tuntui aika luontevalta. Se on kaunis puhelin ja olen kuullut paljon hyvää siitä. S4 tuntui liian kalliiltaa, mutta S 3 oli sopiva lompakolleni. 

Viikon käytön jälkeen olen tyytyväinen. Aluksi olin aika pulassa, mutta onneksi on noita apujoukkoja ympärillä. Nyt olen todella kiintynyt tuohon puhelimeeni, enkä missään nimessä haluaisi palata takaisin :) Niin ne asiat vaan muuttuu. 

Välimerenristeily

No niin, nyt päästään asiaan. Olin siis tuossa viikkotakaperin ihanalla Välimeren risteilyllä. Jutun jujuhan on siis se ; että viikko seilataan ja aina päivittäin pysähdytään yhteen kaupunkiin. Yksi päivä vietetään kokonaan merellä. Risteilyjä on aina pikkuisen erillaisia, tämä laiva ( Costa Favolosa ) kiersi Savonnan, Barcelonan, Mallorcan, Valletan, Catanian ja Napolin. Mielenkiintoinen kokemus kyllä. Ilmojen puolesta täytyy todeta että sain ihanan lämpöannoksen, kun Maltalla ja Mallorcalla mittari näytti lähemmäs 30 astetta. Sehän ei ole mikään itsestäänselvyys enää tähän aikaan tuollapäin maailmaa.

Itse en ole mikään Espanja - fani. En ole oikein ikinä ollut, enkä ole edelleenkään. En tiedä mikä siinä maassa ärsyttää, mutta jotenkin en koe siihen mitään yhteyttä. Sanoin parhaalle ystävälleni N:lle, joka rakastaa Barceloonaa että ymmärrän sen. Onhan siellä elämää, katutaidetta, vilinää ja vilskettä, ihmisiä joka kulttuurista. Se ei vaan ole minun maani.

Italiasta tykkäsin paljon. Jo pelkästään siksi että sain todella paljon huomiota :) Italialaiset miehet nyt tietenkin kiinnittivät huomiota tälläiseen vaaleaverikköön. Siellä nyt riittää vain että on vain vaaleat hiukset, turisteja oli vähän liikkeellä joten siellä sitä oltiin pällisteltävä. Italia on tämän lisäksi muutenkin mielenkiintoinen maa, paljon syvällisempi silmissäni kuin Espanja. Toivon pääseväni sinne joskus uudelleen.

Toinen suosikkini oli Italian lisäksi kaunis Malta, joka oli paikkana ja maana ihan vieras. Malta tarjosi kuitenkin noin lyhyeäälä ajalla paljon kauniita maisemia, mukavia ihmisiä ja lämmintä tunnelmaa. Ehdottomasti sellainen paikka jonne voisi vaikka harkita menevänsä uudelleenkin.

Laivalla oli todella paljon kaikenlaista toimintaa, siis ohjelmaa kuten jumppia, tanssitunteja, luentoja, iltashow:ta upeassa teatterissa. Laivalta löytyi kirjasto, kuntosali jossa kerran kävinkin, uima-altaat, vesiliukumäki, kauppoja,kasino, teatteri. Kaikki sellainen mitä viikon seilatessa voisi kuvitella kaipaavansa.

Ja ne työntekijät! Ne on kun pieniä muurahaisia kun ne kipitti paikasta toiseen. Mikä työmoraali ja he tuntuivat nauttivat työstään. Ei sitä hei kovin usein näe viikkarin tai siljan siivoojien laulelevan hyttikäytäville tai toivottavan joka aamu hyvää huomenta- niinkuin se olisi maailman paras aamu. Se on vain ihailtavaa. Paljon hauskoja persoonia jäi matkalta mieleen ; ihana hyttisiivojamme, baarimikko, iloinen kiinalaispoika joka hymyili koko ajan niin ettei silmiä edes nähnyt. Ei voi muuta kuin toivottavaa noille ihmisille kaikkea hyvää elämässä.

Miten paljon ihminen voi rakastaa matkustamista? Ja toisaalta sitä hetkeä kun puoli kolmelta yöllä painoi päänsä tyynyyn. Kyllä maailman kiertäminen opettaa ihmisestä yhtä sun toista, osaa arvostaa niitä Suomen hyviä puolia; puhtaita vessoja, vettä, kielellisesti helppoa asiakaspalvelua. Suomalaiset ovat ehkä juroa kansaa mutta kun seurasi niiden italialaisten ja espanjalaisten möykkäröintiä ja metelöintiä, niin oli ihan onnellinen suomalainen. Ranskalaiset ja saksalaiset kiilasivat suhteellisen töykeästi jonoissa ja sanoivat vain omalla kielellään anteeksi. Ihan kuin joku ymmärtäisi sen. Siellä ne vähäiset suomalaiset jonottivat kauniisti, istuivat hiljaa ruokapöydässä eivätkä kasanneet 100 pizzapalaa lautaselleen. Kyllä meissä paljon hyvääkin on :)

Ai niin tuollainen " all inclusive" - ei kyllä meinaa minulle sopia. Tuli niin ahmittua herkkuja ettei tosikaan. Kyllä taas pikkuisen turvotti kun matkalta tultiin. Tänään seisoin peilin edessä paniikissa ja pohtisin että olen varmasti kyllä lihonnut. Olen tullut ihan vainoharhaiseksi viime talven vuoksi. Meillä on perjantaina valokuvaus, enkä haluaisi kovin pullerolta näyttää, ettei tarvitse olla koko talon naurettavana sitten kun ne kuvat saapuvat.

Teen teille vielä erikseen postauksen asuistani matkalla :)